Kasvot kalpeina seisoi tyttö hytin pöydän ääressä ja pyysi Levasseuria lopettamaan. Noudattaakseen hänen mieltään tämä avasi oven ja nakkasi hänen veljensä ulos.
»Pankaa tuo rähjä kannen alle, kunnes tarvitsen häntä», karjui hän ja sulki oven.
Koettaen sitten hillitä itseään hän kääntyi tytön puoleen hymyillen anteeksipyytävästi. Mutta hän ei saanut hymyä vastaukseksi. Tyttö oli saanut nähdä rakastetun sankarinsa luonteen oikeassa karvassaan ja näky oli sekä vastenmielinen että pelottava. Se muistutti hänen mieleensä äskeisen murhan, ja äkkiä hän havaitsi, että se, mitä hänen veljensä oli sanonut, oli totta. Hänen kasvoillaan muuttui pelko kauhuksi hänen nojatessaan pöytään ikään kuin turvaa hakien.
»Mitä tämä merkitsee, armaani?» kysyi Levasseur ja tuli häntä kohti. Mutta kun tyttö väisti häntä, Levasseurin silmissä välähti ja hänen kasvoillaan oli hymy, joka sai tytön säikähtämään.
Levasseur otti hänet kiinni, kun tyttö ei enää päässyt kauemmaksi pienessä hytissä, ja sulki hänet pitkillä käsivarsillaan syliinsä.
»Ei, ei», läähätti tyttö.
»Kyllä, kyllä», pilkkasi mies vastaan ja hänen ivansa oli kaikkein kauheinta. Hän likisti tyttöä raa’asti, puristi häntä tahallaan niin että koski, koska hän vastusteli, ja suuteli häntä väkisin tytön kiemurrellessa hänen syleilyssään. Intohimonsa sokaisemana joutui hän vihan vimmaan ja poisti siten viimeisetkin rippeet sankarinnaamaristaan.
»Pieni hupakko, etkö kuullut, kun veljesi äsken sanoi, että olet minun vallassani? Pane se mieleesi ja muista, että tulit omasta vapaasta tahdostasi. Minä en ole niitä miehiä, joiden kanssa naisen sopii leikkiä viimeistä paria ulos. Tule siis järkiisi, tyttöseni, ja pidä hyvänäsi omat aikaansaannoksesi.» Hän suuteli tyttöä taas, miltei halveksuen, ja työnsi hänet sitten luotaan. »Ei mitään otsan rypistyksiä enää, muuten saat katua niitä», hän sanoi lopuksi.
Joku koputti ovelle. Kiroten häiritsijää hän meni avaamaan ovea. Cahusac seisoi hänen edessään. Bretagnelaisen kasvot olivat vakavat. Hän tuli ilmoittamaan, että laiva oli saanut vesirajassa vuodon, joka oli aiheutunut hollantilaisen ammuksista. Levasseur lähti hätääntyneenä hänen kanssaan ulos. Vuoto ei ollut vaarallinen niin kauan kuin ilma pysyi kauniina, mutta jos heidät tavoittaisi myrsky, niin se saattoi muuttua siksi. Mies laskettiin laidan yli väliaikaisesti tukkimaan vuotavaa paikkaa purjekankaalla, ja pumput pantiin käyntiin.
Heidän edessään taivaanrantaa vasten näkyi pilvenhattaran tapainen, ja
Cahusac arveli sen olevan pohjoisimman Virginia-saarista.