Niin pian kuin Arabella oli lähtenyt, vei Levasseur laivansa lahden poukamaan ja pani miehensä tekemään väliaikaista asumusta maalle itseään, miehistöään ja väkipakolla pidättämiään vieraita varten.
Auringon laskun aikaan alkoi tuuli kiihtyä, se yltyi myrskyksi ja siitä sellaiseksi pyörremyrskyksi, että Levasseur kiitti Luojaansa siitä, että oli maalla ja että hänen laivansa olivat suojassa. Hän ihmetteli hieman itsekseen, miten Blood mahtoi suoriutua avomerellä niin hirvittävässä ilmassa, mutta hän ei antanut sellaisten murheiden painaa mieltään turhan paljoa.
Viidestoista luku
LUNNAAT
Kun meri seuraavana päivänä myrskyn jälkeen ihanana kimalteli auringon
loisteessa ja ilmassa tuntui virvoittavan suolainen henkäys, esitettiin
Virgen Magran eteläpäässä, vaalenneiden hiekkasärkkien juurella, johon
Levasseur oli levittänyt suuren purjeen teltaksi, omituinen näytelmä.
Ranskalainen merirosvo istui tyhjällä vesitynnyrillä kuin valtaistuimella ja oli tärkeässä puuhassa. Hän järjesteli sovinnonhierontaa Tortugan kuvernöörin kanssa.
Kunniavartiona oli hänen vierellään puoli tusinaa laivaupseereja, joista viisi oli raakoja helmenpyytäjiä yllään likaiset takit ja nahkahousut. Kuudes oli Cahusac. Levasseurin edessä seisoi kahden puolialastoman neekerin vartioimana nuori d’Ogeron, jolla oli röyhelöpaita, silkkiset alusvaatteet ja hienot Cordovan-nahkaiset puolikengät.
Häneltä oli riisuttu takki pois ja hänen kätensä olivat sidotut selän taakse. Nuoren miehen kauniit kasvot olivat kalpeat. Aivan lähellä ja myös vartioituna, mutta sitomattomana istui mademoiselle, hänen sisarensa, pienelle hiekkakummulle lyyhistyneenä. Hän oli myös hyvin kalpea ja näytti turhaan koettavan peittää pelkoa ylpeillä eleillään.
Levasseur kääntyi M. d’Ogeronin puoleen. Hän puhui pitkään.
»Otaksun, monsieur», hän sanoi pilkallisen kohteliaasti, »että olen tehnyt itseni kyllin tajuttavaksi. Mutta jotta ei syntyisi väärinkäsityksiä, tahdon vielä kerran sanoa sen. Teidän lunnaanne on määrätty kahdeksikymmeneksituhanneksi kultakolikoksi ja te saatte itse kunniasanaanne vastaan lähteä hakemaan ne. Todellakin, huolehdin siitä, että pääsette perille ja annan teille kuukauden ajan menoanne ja paluutanne varten. Teidän sisarenne jää siksi aikaa tänne pantiksi. Isänne ei varmaankaan ole pitävä summaa liian suurena, kun on kysymys hänen poikansa vapaudesta ja tyttärensä myötäjäisistä. Minä olen todellakin vaatimaton, pardi! M. d’Ogeronia pidetään yleensä rikkaana miehenä.»