M. d'Ogeron nuorempi nosti päätään ja katsoi rohkeasti kapteenia silmiin.
»Minä kieltäydyn, kerta kaikkiaan ja lopullisesti, käsitättekö. Tehkää mitä haluatte ja olkaa ainaiseksi kirottu, senkin likainen merirosvo, jolla ei ole ihmisyyttä eikä kunniantuntoa vähääkään.»
»Miksi tuollaisia sanoja!» nauroi Levasseur. »Miksi niin tulistua. Olkaa toki järkevä. Ette varmaankaan ole ajatellut asian toista puolta. Kun sen olette tehnyt, ette niskoittele enää. Missään tapauksessa ette tule sitä jatkamaan. Meillä on keinoja, joilla taltutamme niskoittelijat. Ja minä varoitan teitä antamasta kunniasanaanne pakosta ja sitten jäljestäpäin pettämästä minua. Minä keksin kyllä keinoja, joilla rankaisen teitä. Sitä paitsi muistakaa, että sisarenne kunnia on minulla panttina. Jos te sattuisitte unohtamaan palata takaisin myötäjäisten kanssa, niin saattaisin minäkin unohtaa mennä sisarenne kanssa naimisiin.»
Levasseur hymyili häijysti ja hän näki, miten kauhu kuvastui nuoren miehen kasvoilla. M. d’Ogeron katsahti hurjan näköisenä sisareensa ja huomasi, että toivottomuus oli kokonaan muuttanut hänen kauniin muotonsa.
Vastenmielisyys ja raivo kuvastuivat hänen kasvoillaan.
»Ei, saastainen koira, tuhat kertaa ei.»
»Te olette mieletön itsepäisyydessänne.» Levasseur puhui kiihtymättä, teeskennellen pilkallisesti pahaamieltä. Hän oli ahkerasti tehnyt piiskansiimaan solmuja ja näytti nyt sitä. »Tunnetteko tätä? Se on sellainen rukousnauha, joka on käännyttänyt monta itsepäistä kerettiläistä. Se pystyy puristamaan silmät miehen päästä auttaakseen häntä tulemaan järkiinsä. Kuten tahdotte siis.»
Hän heitti solmuja täynnä olevan piiskansiiman toiselle neekereistä, joka silmänräpäyksessä kiinnitti sen vangin otsan ympäri. Sitten sovitti musta mies siiman ja pään väliin metallipuikon, joka oli vain piirun varren paksuinen. Sen tehtyään hän muljautti silmiään Levasseuriin päin odottaen alkamismerkkiä.
Levasseur katsoi vankiaan. Hän näki kuinka tämän lihakset jännittyivät, miten hänen kalpea ihonsa muuttui harmahtavaksi ja miten hikikarpalot tunkeutuivat esille aivan piiskansiiman alapuolelta.
Mademoiselle huudahti ja yritti noustua, mutta hänen vartijansa pidättivät häntä. Hän vaipui uudelleen hiekkakunnaalleen ja valitti tuskaisena.