Ja silloin, juuri kun kapteeni Blood luuli, että voitto oli hänen ja että hänellä oli tie vapaana merelle, näytti linnoitus äkkiä ja arvaamatta hirvittävän voimansa. Mylvähtäen ilmaisi patteri olemassaolonsa ja Arabella huojui sen iskusta, joka särki sen keskiosan partaan ja kylvi kuolemaa ja sekasortoa siihen kokoontuneiden merirosvojen keskuuteen.
Ellei Pitt, laivuri olisi itse käynyt ruoriin ja kääntänyt laivaa jyrkästi oikealle, olisi se saanut vielä tuntuvampia vaurioita toisesta yhteislaukauksesta, joka seurasi miltei heti ensimmäisen perässä.
Sillä välin oli heikomman Infantan käynyt vielä pahemmin. Vaikka siihen ei ollut käynyt kuin yksi ainoa ammus, oli se murskannut sen vasemmanpuoleisen laidan aivan vesirajasta, aikaansaaden vuodon, joka piankin olisi painanut sen veden alle, ellei kokenut Yberville olisi heti ryhtynyt vastaaviin toimenpiteisiin ja käskenyt heittämään vasemman puolen tykkejä mereen. Siten hän sai laivansa keventymään ja oikealle kyljelleen kallistuneena pysymään veden pinnalla ja lähti seuraamaan peräytyvää Arabellaa linnoitustykkien jatkaessa ammuntaa, vaikkakin aikaansaamatta enempiä vaurioita.
Päästyään tykkien kantaman ulkopuolelle laivat yhtyivät ja niihin liittyivät vielä Elisabeth ja San Felipe tuumimaan, mitä nyt oli tehtävä.
Seitsemästoista luku
HÖLMÖT
Nolona johti kapteeni Blood neuvotteluja, joita kiireen kaupalla pidettiin Arabellan peräkannella aamuauringon kirkkaassa loisteessa. Se oli, kertoi hän perästäpäin, hänen loistavan uransa katkerin hetki. Hänen täytyi sulattaa se tosiasia, että vaikka hän oli johtanut tehtävänsä taidolla, josta saattoi olla ylpeä, musertaessaan voiman, joka mieslukunsa ja aseistuksensa puolesta oli niin suuri, että Don Miguel hyvällä syyllä saattoi pitää sitä voittamattomana, oli kolme onnistunutta laukausta aavistamattomasta patterista tehnyt kokomaan tyhjäksi hänen voittonsa. Ja tyhjäksi se oli jäävä, kunnes hän oli hävittänyt sen linnoituksen, joka yhä esti hänen pääsyään merelle.
Ensin tahtoi kapteeni Blood heti panna kuntoon laivansa ja yrittää uudelleen. Mutta toiset kehoittivat häntä säilyttämään malttinsa, sillä sellainen äkkipikaisuushan oli hänelle vierasta ja yksinomaan harmin ja nöyryytyksen aiheuttamaa. Tyynnyttyään hän alkoi punnita asemaa. Arabella ei pystynyt siinä kunnossa lähtemään merelle, Infanta pysyi ainoastaan keinotekoisesti veden pinnalla ja San Felipe oli melkein yhtä kehnossa kunnossa sen pommituksen johdosta, jonka alaisena se oli ollut ennen antautumistaan merirosvoille.
Oli siis selvä, että hänen lopulta täytyi myöntää, ettei ollut muuta keinoa kuin palata Maracaiboon ja korjata siellä laivat, ennen kuin saattoi ryhtyä väkivoimin raivaamaan pääsyä merelle.
Ja niin tulivat lyhyen ja tuiman tappelun nolatut voittajat takaisin Maracaiboon. Ja jotta heidän johtajansa ei säästyisi äärimmäiseltä katkeroitumiselta, täytyi hänen lisäksi kuunnella, mitä Cahusacilla oli toivottomuudessaan lörpöttelemistä, ja sanoja tämä ei ainakaan säästänyt. Oltuaan ensin mielettömän tyytyväinen pienillä voimilla saavutetun helpon ja nopean voiton johdosta aamuaikaisessa vaipui ranskalainen nyt entistäkin synkempään pessimismiin. Ja hän tartutti mielialansa ainakin suurimpaan osaan maanmiehiään.