Maracaibon-tapausta on pidettävä kapteeni Bloodin mestarinäytteenä merirosvousasioissa. Vaikka hänen monien taistelujensa joukossa tuskin on yhtään, joka ei näyttäisi jotakin puolta hänen nerokkuudestaan merisodassa, ei se yhdessäkään niistä ilmene niin loistavana kuin niissä kahdessa liikkeessä, joilla hän vapautui siitä ansasta, jonka Don Miguel de Espinosa oli hänelle virittänyt.
Maine, joka hänellä tätä ennen oli ollut, oli aivan mitätön siihen verrattuna mitä nyt seurasi. Se oli mainetta, jota ei kukaan merirosvo ole nauttinut — ei edes Morgan — aikaisemmin eikä myöhempinäkään aikoina.
Tortugassa, jossa hän nyt pani kuntoon niitä laivoja, jotka oli anastanut siitä laivastosta, jonka piti tuhota hänet, hän joutui Rannikon veljeskunnan keskuudessa rajattoman ihailun ja melkeinpä jumaloimisen esineeksi, ja kaikki pyrkivät osallisuuteen kunniasta päästä hänen palvelukseensa. Se tarjosi hänelle harvinaisen tilaisuuden valita suurentunutta laivastoaan varten miehistön tarkalleen oman makunsa mukaan, ja hän valikoi tarkkaan. Kun hän seuraavan kerran lähti merille, oli hänellä viisi komeata laivaa käsittävä laivasto ja yli tuhat miestä. Näette siis, että hän ei ollut ainoastaan kuuluisa, vaan myös pelottava. Kolme uutta espanjalaista alustaan risti hän uudelleen oppineen huumorilla Clothoksi, Lachesikseksi ja Atropokseksi, julman leikillisesti ilmoittaakseen maailmalle, että hän asetti ne jokaisen espanjalaisen kohtalon ratkaisijoiksi, joka vain sattui hänen tielleen merellä.
Euroopassa aiheutti uutinen hänen laivastostaan ja sen edellä käynyt uutinen espanjalaisen amiraalin häviöstä Maracaibon lahdessa tavatonta huomiota. Espanja ja Englanti olivat vuoroin ja sangen epämiellyttävällä tavalla välikädessä, ja jos huolitte penkoa näiden valtioiden välistä kirjeenvaihtoa tältä ajalta, niin huomaatte, että se on sangen laaja eikä aina varsin ystävällistä laatua.
Ja sillä välin saattaa espanjalaisen amiraalin Don Miguel de Espinosan sanoa tulleen Karibian meren vesillä raivohulluksi. Se alennustila, johon hän oli joutunut kapteeni Bloodin käden kautta kärsimänsä tappion vuoksi, oli tehnyt hänestä mielettömän. On mahdotonta olla tuntematta sääliä häntä kohtaan, jos vain koetamme olla puolueettomia. Viha oli nyt tuon onnettoman miehen jokapäiväisenä leipänä ja koston toivo hänen ainaisena painajaisenaan. Raivoten kuin mielipuoli hän purjehti Karibian merta ristiin rastiin etsien vihollistaan ja hyökkäsi sillä välin, ikään kuin tyydyttääkseen kostonhimoista ruokahaluaan, jokaisen englantilaisen ja ranskalaisen laivan kimppuun, joka vain taivaan rannalle ilmaantui.
Minun ei tarvitse sanoa enempää osoittaakseni, että tämä kuulu amiraali, hieno herrasmies, oli todella menettänyt järkensä ja ruvennut vuorostaan merirosvoksi. Kastilian korkein neuvosto saattoi tietenkin moittia hänen toimiaan. Mutta mitäpä se merkitsi miehelle, jonka tuomio jo peruuttamattomasti oli langetettu. Päinvastoin, jos hän saisi elää ja nähdä sen päivän, jolloin rohkea ja häpeämätön Blood olisi nujerrettu, ei olisi vallan mahdotonta että Espanja katseli lempeämmällä silmällä hänen nykyisiä edesottamuksiaan ja aikaisempia häviötään.
Ja niin etsi espanjalainen amiraali kapteeni Bloodia meren jäljettömiltä taipaleilta vähääkään välittänyttä edes siitä, että tällä oli suunnattomasti ylivoimainen laivasto. Mutta kokonaisen vuoden sai hän turhaan etsiä. Olosuhteet, joissa he tapasivat toisensa, olivat peräti merkilliset.
Inhimillisen elämän tarkka huomioiminen opettaa pintapuolisellekin ihmiselle, joka mielellään ivaa näytelmien ja kertomusten sepittäjien apunaan käyttämää sattumaa, että itse elämäkin on miltei yhtenäistä sattumien sarjaan. Avatkaa menneisyyden historia miltä sivulta tahansa, niin huomaatte, että sattumat siinä luovat tapahtumia, jotka ainoastaan toinen sattuma olisi saattanut kääntää päinvastaiseksi. Sattumaa saattaa todella sanoa Sallimuksen aseeksi sen määrätessä ihmisten ja kansojen kohtaloita.
Huomatkaa, kuinka se nytkin toimi kapteeni Bloodin ja eräiden muiden asian järjestelemisessä.
Viidentenätoista päivänä syyskuuta 1688 — muistettava vuosi Englannin aikakirjoissa — purjehti Karibian merellä kolme laivaa, joiden tapaaminen ratkaisi monen ihmisen kohtalon.