»Tulin tänne lopettamaan merirosvoutta», sanoi hän. »Mutta hitto vieköön, alan uskoa, että ranskalaiset ovat oikeassa kun toivovat, että sitä jatkuisi espanjalaisten roistojen kuritukseksi.»
Hän sai vahvistusta uskolleen muutaman tunnin kuluttua. Siihen mennessä oli kohtelu Don Miguelin puolelta jatkuvasti kohteliasta ja hienoa. Se vahvisti sitä neiti Bishopin halveksivasti lausumaa arvelua, että koska heitä pidettiin panttivankeina, niin ei heidän tarvinnut pelätä mitään pahaa espanjalaisten puolelta. Ladyn ja hänen kauhistuneen palvelijansa käytettäväksi luovutettiin erityinen hytti ja samoin tehtiin lordi Julianille. He saivat vapaasti liikkua laivalla ja heidät kutsuttiin päivälliselle amiraalin pöytään. Mutta he eivät saaneet tietää mitään siitä, mikä heitä odotti, eikä myöskään mikä matkan päämäärä oli.
Milagrosa ja sen perässä purjehtiva Hidalga kääntyivät ensin luoteeseen, pyörsivät sitten Tiburonin-niemen ympäri, niin että maa häämötti kuin pilvenä alahangan puolella suoraan etelään, joutuivat siten suoraan kapteeni Bloodin syliin, joka, kuten muistamme, purjehti Vähiä Antilleja kohti. Tämä tapahtui varhain seuraavana aamuna. Haeskeltuaan järjestelmällisesti vihamiestään turhaan kokonaisen vuoden yhdytti Don Miguel hänet täten arvaamatta ja kokonaan sattuman kaupalla. Mutta sehän kuuluu onnettaren tapoihin. Se oli myös onnettaren oikkuja, että hän, Don Miguel, tapasi Arabellan sellaiseen aikaan, jolloin se sattumalta oli joutunut erilleen muusta laivastosta ja yksin ollen joutui siten heikommalle puolelle. Don Miguelista näytti kuin olisi onni, joka niin kauan oli suosinut Bloodia, vihdoinkin kääntynyt hänen puolelleen.
Neiti Bishop ei tietenkään voinut tuntea laivaa Cinco Llagasiksi, jonka hän ennenkin oli nähnyt — eräänä surullisena päivänä Barbados-saarella kolme vuotta sitten. Hänelle se oli vain suuri laiva, joka päättävästi, majesteettisesti tuli heitä kohti, englantilainen sen mastossa olevasta lipusta päättäen. Näky sykähdytti hänen sydäntään omituisesti. Se herätti hänessä kohottavan ylpeyden tunteen, joka ei vähääkään välittänyt vaarasta, jonka laivojen tapaaminen välttämättömästi toi mukanaan.
Hänen vieressään perässä, jonne hän oli kiivennyt nähdäkseen paremmin, seisoi lordi Julian yhtä innokkaasti katsellen vastaantulevaa laivaa. Mutta hän ei tuntenut samaa riemua kuin tyttö. Hän oli vastikään ollut elämänsä ensimmäisessä meritaistelussa ja tunsi, että hänelle riitti siitä elämystä moniksi ajoiksi eteenpäin. Tätäkään ei ole selitettävä minkäänlaiseksi vihjaukseksi hänen rohkeuteensa nähden.
»Katsokaahan», sanoi neiti Bishop osoittaen laivaa. Ja sanomattomaksi hämmästyksekseen huomasi lordi, että tytön silmät säkenöivät. Tajusiko tyttö, ajatteli lordi itsekseen, mitä oli tulossa? Neiti Bishopin seuraava lause poisti hänen epätietoisuutensa. »Se on englantilainen ja se tulee päättävästi kohti. Se aikoo ryhtyä taisteluun.»
»Herra sitä siinä tapauksessa auttakoon», sanoi lordi synkästi. »Sen kapteenin täytyy olla hullu. Mitä hän saattaa toivoa voivansa tehdä kahdelle näin suurelle alukselle? Kun he kerran osasivat niin helposti puhaltaa ilmaan Royal Maryn, niin mitä te tekevät tälle. Katsokaahan tuota pirua Don Miguelia. Hän on oikein vastenmielinen pirullisessa ilossaan.»
Peräkannelta, jossa hän liikuskeli kuumeisissa valmistuspuuhissa, katsahti amiraali vankeihinsa päin. Hänen katseensa oli terävä ja hänen kasvonsa olivat muuttuneet. Hän kohotti käsivartensa osoittaen laivaa ja puhui espanjan kielellä jotakin, mitä he eivät häärivien miesten melulta voineet kuulla.
He nojasivat kaidetta vasten ja katselivat miesten puuhia. Don Miguel seisoi kaukoputki kädessä peräkannella ja jakeli käskyjään. Tykkimiehet sytyttelivät jo sytyttimiään ja merimiehet olivat mastoissa vähentämässä purjeita. Toiset levittivät suurta köysiverkkoa keskilaivan yli suojaksi putoavia raakapuita vastaan. Sillä välin oli Don Miguel antanut merkin Hidalgalle ja sen johdosta oli laiva vähitellen tullut lähemmäksi, kunnes se oli Milagrosan rinnalla noin puolen kaapelinmitan päässä siitä ylähangan puolella, ja korkealta paikaltaan saattoivat lordi ja neiti Bishop nähdä merimiesten askartelun sen kannella. Ja nyt he saattoivat jo erottaa merkkejä valmistelupuuhista englantilaisellakin aluksella. Sen pää- ja märssypurjetta laskettiin paraikaa. Sitten se ainoastaan priipurjeen ja mesaanin avulla lähestyi ratkaisevaa ottelua varten, johon täten molemmin puolin toisiaan haastamatta tai merkkejä vaihtamatta oli päätetty ryhtyä.
Arabellan kulku oli tietenkin hitaampaa sen jälkeen kun purjeita oli vähennetty, mutta siitä huolimatta yhtä määrätietoista kuin ennenkin. Se oli jo varman tykinkantaman päässä ja saattoi jo selvästi nähdä miesten liikehtimisen etukannella ja messinkitykkien loistavan sen keulassa. Milagrosan tykkimiehet kohottivat jo sytyttimiään ja koettivat puhaltelemalla ylläpitää niiden sammumaan pyrkivää tulta. He katsoivat kärsimättöminä amiraalia. Mutta amiraali pudisti juhlallisena päätään.