»Kärsivällisyyttä», kehoitteli hän miehiä. »Säästäkää tultanne, kunnes hän on varmasti meidän. Hän tulee suorinta tietä tuomiolleen, suoraan raakapuuhun ja köyteen, jotka niin kauan ovat odottaneet häntä.»
»Peijakas!» virkkoi hänen ylhäisyytensä. »Tuo englantilainen saattaa olla kylläkin rohkea, kun uskaltaa lähteä taisteluun näin epäedullisissa olosuhteissa. Mutta on hetkiä, jolloin viisaus on parempi ominaisuus päällikössä kuin rohkeus.»
»Rohkeus voittaa usein ylivoimaisenkin vastuksen», sanoi neiti Bishop. Lordi katsoi häneen ja näki hänen olemuksessaan vain innostusta. Pelosta ei vieläkään näkynyt merkkiäkään. Hänen ylhäisyytensä oli suunniltaan hämmästyksestä. Tyttö ei ainakaan kuulunut siihen lajiin naisia, joihin hän ikänsä oli tottunut.
»Sallinette, että vien teidät heti suojaan», sanoi hän.
»Näen parhaiten tästä», vastasi neiti Bishop ja lisäsi sitten levollisesti: »Rukoilen tuon englantilaisen puolesta. Hän mahtaa olla hyvin rohkea.»
Sisimmässään lordi Julian kirosi miehen rohkeutta.
Arabella lähestyi nyt suunnassa, jonka, jos se pysyi entisellään, täytyi viedä sen aivan molempien espanjalaisten laivojen väliin. Lordi huomautti siitä.
»Hän on kerrassaan mieletön», sanoi hän. »Hänhän ohjaa laivansa suoraan kuoleman kitaan. Espanjalaiset ampuvat sen säpäleiksi välissään. Ei ole kumma, jos tuo mustanaamainen Don viivyttelee tulen alkamista. Hänen sijassaan tekisin minä aivan samoin.»
Mutta samassa kohottikin amiraali kätensä. Keskilaivasta hänen alapuolellaan törähti torvi ja heti asetti keulan tykkimies sytyttimensä sankkirei’ille. Laukausten vyöryessä merelle näki hänen ylhäisyytensä kahden ammuksen raskaasti läiskähtävän veteen englantilaisen keulan etupuolelle. Miltei heti syöksyi kaksi peräkkäistä tulikieltä Arabellan messinkisistä keulatykeistä ja tuskin ennättivät perässä seisovat katselijat nähdä sen ryöpyn, jonka toinen ammuksista sai aikaan aivan heidän lähellään, kun toinen repivällä rytinällä ja voimalla, joka sai Milagrosan vavahtamaan perästä keulaan asti, sattui sen keulaan. Kostaakseen vahingon laukaisi Hidalga kaksi etumaista tykkiään englantilaista kohti. Mutta kumpainenkaan niistä ei sattunut, vaikka välimatkaa ei enää ollut kuin pari- kolmesataa jalkaa.
Sadan jalan päästä ampuivat Arabellan kaksi etumaista tykkiä, jotka olivat ladatut uudelleen, Milagrosaa ja särkivät sen keula puomin palasiksi, niin että laiva hetken kulki ohjaamatta. Don Miguel kirosi rumasti, ja sitten kun laiva oli käännetty entiseen suuntaansa, vastasivat sen keulatykit. Mutta tähtäys oli liian korkea, ja toisen ammuksen lentäessä Arabellan köysistön läpi vahingoittaen hieman sen suurmastoa suhahti toinen taas ohi. Ja kun laukauksen aikaansaama savu oli hälvennyt, havaittiin englantilaisen olevan miltei espanjalaisten välissä, keula melkein keulan kohdalla ja tulossa, kuten hänen ylhäisyytensä arveli, suoraan kuoleman kitaan.