Lordi Julian pidätti henkeään ja neiti Bishop teki samoin puristaen lujasti edessään olevaa kaidetta. Hän näki välähdykseltä häijysti irvistelevän Don Miguelin kasvot ja keskilaivan yhtä pirullisesti virnistelevien tykkimiesten naamat. Vihdoin oli Arabella aivan espanjalaisten välissä, keula perän ja perä keulan kohdalla. Don Miguel puhutteli erästä torvenpuhaltajaa, joka oli noussut peräkannelle ja seisoi nyt amiraalin vieressä.
Mies nosti hopeista torveaan antaakseen merkin molempien laivojen laitatykeille. Mutta juuri kun hän nosti sen huulilleen, tarttui amiraali hänen käteensä ja esti merkinannon puhaltamisen. Vasta silloin hän huomasi sen, mikä oli päivän selvää — tai ainakin sen olisi pitänyt olla kokeneelle merisotilaalle — hän oli nimittäin viivytellyt liian kauan, ja kapteeni Blood oli tehnyt tyhjäksi hänen suunnitelmansa. Jos he nyt olisivat ampuneet englantilaista laivaa, olisi heidän täytynyt ampua myös toisiaan. Liian myöhään komensi amiraali perämiestä kääntämään laivansa jyrkästi alahankaan valmistuakseen siten vähemmän hankalaan hyökkäykseen. Samalla hetkellä näytti Arabella suorastaan räjähtävän. Kahdeksantoista tykkiä sen kummallakin laidalla tyhjensi itsensä suoraan espanjalaisten kylkiin. Puolipökerryksissä tärisyttävästä räjähdyksestä ja menetettyään tasapainonsa laivan äkillisen kallistumisen johdosta paiskautui neiti Bishop kovasti lordi Juliania vasten, joka pysytteli pystyssä kaiteen turvissa. Vuorenkorkuiset savupilvet ylähangalla estivät kokonaan näköalan, ja pistävä haju kävi heidän kurkkuihinsa ja pani heidät yskimään ja pärskimään.
Keskilaivan hirvittävästä sekasorrosta nousi kiukkuinen kuoro espanjalaisia sadatuksia ja haavoittuneiden miesten valitushuutoja. Milagrosa hoippui hitaasti eteenpäin, kylki ammottavana aukkona. Sen etumasto oli palasina, ja katkenneita raakapuita riippui laivan yli pingotetussa köysi verkossa. Sen keula oli säpäleinä ja eräs ammus oli lentänyt suurhytin läpi ja hävittänyt sen miltei kokonaan.
Don Miguel komenteli kuin raivohullu ja koetti hädissään peräänpäin kulkeutuvan savun läpi nähdä, miten Hidalgan oli käynyt.
Äkkiä ja aavemaisena näkyivätkin kohoavan savun alta laivan ääriviivat, ja vähitellen sen punainen kylki sai selvemmät muodot, kun se hitaasti kulkeutui yhä lähemmäksi. Sen purjeista ei ollut jäljellä muuta kuin rätti priipurjeen paikalla.
Sen sijaan että Arabella olisi jatkanut kulkemaansa suuntaa, kuten Don Miguel oli varmasti odottanut sen tekevän, se oli savun suojassa kääntynyt ympäri ja purjehti nyt samaan suuntaan kuin Milagrosakin. Se kääntyi sitten äkkiä tuulen poikki Milagrosaa kohti, niin äkkiä, että hurjistunut Don Miguel tuskin oli huomannut millainen tilanne oli, kun toinen törmäsi hänen laivansa sivulle sellaisella voimalla, että se kallistui arveluttavasti. Kuului metallin kalinaa ja ratinaa, kun tusinan verran kiinnityskoukkuja iskeytyi sen laitaan ja kiinnittyi sen puuosiin, ja Milagrosa oli lujasti englantilaisen laivan tuntosarvien otteessa.
Sen takana ja hieman perän puolella oli savu vihdoinkin hälvennyt ja Hidalga ilmestyi näkyviin kurjassa tilassa. Se upposi nopeasti kallistuen pahaenteisesti alahangan puolelle, eikä saattanut olla kysymys kuin muutamasta hetkestä, kun se painuisi syvyyteen. Sen miehistön huomio oli kokonaan kiinnittynyt veneisiin, joita he vimmatusti ponnistellen koettivat ajoissa saada veteen.
Koko menosta ei Don Miguel ennättänyt huomata muuta kuin vilahduksen, mikä kyllä riitti, kun hänen oman laivansa kannelle ryntäsi villi ja kiljuva lauma merirosvoja. Tuskin koskaan on luja luottamus niin äkkiä muuttunut epätoivoksi ja ahdistajasta tullut avuton ahdistettava. Sillä espanjalaiset olivat avuttomia. Nopeasti suoritettu hyökkäysliike yllätti heidät hetkellä, jolloin koko laidan aivan läheltä ampuma yhteislaukaus oli saanut aikaan sekasorron laivalla. Muutamat Don Miguelin upseereista koettivat vähän aikaa rohkaista miehiään vastarintaan. Mutta espanjalaiset, jotka eivät muutenkaan pysty käsikähmässä paljoon, menettivät rohkeutensa kokonaan havaitessaan, millaisten vihollisten kanssa he olivat tekemisissä. Heidän äkkiä kootut rivinsä hajaantuivat jo ennen kuin he edes ennättivät järjestyä. Pakotettuina perääntymään keskilaivasta sekä perään että keulaan eivät he päässeet eteenpäin, ja siten muodostui taistelu sarjaksi ryhmä-otteluja. Ja sillä aikaa kun ne suoritettiin yläkannella, painui toinen joukko merirosvoja pääkäytävästä keskikannelle nujertamaan siellä asemissaan olevan tykkimiehistön.
Peräkannella, jonne ylivoimainen hyökylaine merirosvoja vyöryi toissilmäisen, vyötäisiään myöten alastoman jättiläisen johtamana, seisoi Don Miguel raivon ja epätoivon turruttamana. Hänen yläpuolellaan ja takanaan seisoivat peräkannella lordi Julian ja neiti Bishop tapahtumain todistajina, hänen ylhäisyytensä kauhuissaan siitä raivosta, jolla taistelu ahtaalla tappotantereita suoritettiin ja lady horjuvana ja sairaana, menetettyään vihdoinkin rohkean tyyneytensä.
Mutta taistelun raivo talttui pian. He näkivät Kastilian lipun putoavan mastonhuipusta. Eräs merirosvo oli miekallaan katkaissut sen nostonuoran. Hyökkääjät olivat jo vallanneet koko yläkannen, ja sen miehistö seisoi aseista riisuttuna ja sullottuna kuin lammaslauma paimentensa piirittämättä.