Tultuaan hyttiin hän heittäytyi nojatuoliin ja räjähti voimalla, joka oli kokonaan vieras hänen luonteelleen.
»Hitto vieköön, jos koskaan olen tavannut miestä, josta pitäisin enemmän, tai edes niinkään paljon. Ja kuitenkaan ei hänen kanssaan pääse mihinkään.»
»Niin, kuulin kyllä», myönsi neiti Bishop hiljaisella äänellä. Hän oli hyvin kalpea ja katsoi ristissä oleviin käsiinsä.
Lordi katsahti hämmästyneenä ja jäi tuijottamaan tyttöön miettivän näköisenä. »Kummastelenpa, eikö koko juttu ole teidän aikaansaannostanne», sanoi hän sitten. »Teidän sananne ovat myrkyttäneet hänen mielensä. Hän heitti ne vasten kasvojani kerran toisensa jälkeen. Hän ei huolinut kuninkaan tarjoamasta toimesta, eikä edes tarttunut ojennettuun käteeni. Mitä sellaiselle miehelle mahtaa? Hän päättää päivänsä raakapuussa huolimatta hyvästä onnestaan. Ja tuo romanttinen hölmö kulkee parhaillaan vaaraa kohti meidän vuoksemme.»
»Miten?» kysyi tyttö hätkähtäen.
»Mitenkö? Oletteko unohtanut, että hän paraikaa purjehtii Jamaikaa kohti ja että Jamaika on Englannin laivaston pääasema? Tosin teidän setänne on sen päällikkönä…»
Neiti Bishop nojautui pöydän yli keskeyttääkseen hänet ja lordi huomasi, että tyttö hengitti raskaasti, että hänen silmänsä laajenivat levottomuudesta.
»Mutta siinä suhteessa hänellä ei ole mitään toivomisen varaa», huudahti hän. »Oh, älkää luulkokaan. Hänellä ei ole katkerampaa vihollista maailmassa. Setäni on kova, anteeksiantamaton mies. Luulen, ettei mikään muu kuin toivo saada käsiinsä ja hirttää kapteeni Blood saanut setääni jättämään Barbados-saaren viljelyksiä ja ottamaan vastaan varakuvernöörin virkaa Jamaikassa. Kapteeni Blood ei tietenkään tiedä siitä mitään…» Hän vaikeni ja teki pienen, avuttoman eleen.
»En luule, että siinä olisi mitään eroa, vaikka hän sen tietäisikin», sanoi lordi vakavana. »Miestä, joka saattaa antaa anteeksi Don Miguelin tapaiselle viholliselle ja asettua niin taipumattomalle kannalle minun suhteeni, ei voi arvostella tavallisen mittapuun mukaan. Hän on ritarillinen aivan idioottimaisuuteen saakka.»
»Ja kuitenkin on hän ollut mitä on ollut ja tehnyt, mitä on tehnyt viimeiset kolme vuotta», sanoi neiti Bishop, mutta hän sanoi sen nyt surumielisesti, kokonaan vailla aikaisempaa halveksumista.