Se pani miekat kalskahtamaan yhteen ja kaksintaistelun välttäminen oli
Bloodin vaistoja vastaan.
»Tottavie, te ainakin sanotte ajatuksenne selvästi», sanoi hän. »Mutta koska otin kantaakseni kuninkaan takin enemmän tai vähemmän teidän vuoksenne, niin pitäisi teidän sietää sitä edes sen verran kuin se pystyy verhoamaan entistä merirosvoa ja varasta.»
Tyttö kohautti hartioitaan harmistuneena ja katuen sanojaan. Peläten ilmaisevänsä jälkimmäisen tunteen hän turvautui edelliseen. »Koetan parastani», sanoi hän.
»Voitte siis olla armelias jossakin määrin!» Blood nauroi hiljaa. »Mikä taivaan armo, miten kiitollinen olenkaan. Ehkäpä kuitenkin olen liian julkea. Mutta en saata unohtaa sitä, että ollessani vain halpa orja setänne viljelyksillä kohtelitte minua joltisenkin ystävällisesti.»
»Miksikäs en! Siihen aikaan teillä olikin jossain määrin oikeus vaatia minulta ystävällisyyttä. Tehän olitte silloin vain onneton herrasmies.»
»Ja miksi te minua nyt sanoisitte?»
»Tuskin ainakaan onnettomaksi. Tännekin on kulkeutunut maine teidän hyvästä onnestanne merillä — siitähän on tullut miltei sananparsi. Ja on tänne kulkeutunut huhuja teidän hyvästä onnestanne muissakin asioissa.»
Hän puhui nopeasti, ajatellen mielessään mademoiselle d’Ogeronia, ja hän olisi heti peruuttanut sanansa, jos se vain olisi ollut mahdollista. Mutta Peter Blood sivuutti ne kokonaan eikä tulkinnut niitä ensinkään sillä tavalla kuin tyttö oli pelännyt.
»Niin — aika joukko valheita, epäilemättä, kuten voisin todistaa teille.»
»En käsitä, miksi vaivautuisitte selittämään niitä valheiksi ja puolustamaan itseänne», sanoi tyttö vähentääkseen Bloodin rohkeutta.