»Olen onnellinen voidessani vakuuttaa teille», sanoi Blood, »että huomautus on tarpeeton. Minä alan tässä pitää itseäni gentlemannina, vaikka en ehkä tällä kertaa siltä näytä. Mutta minä en pitäisi itseäni sinä, ellen pystyisi kunnioittamaan niitä, jotka luonnostaan tai onnettaren suosiollisella avulla ovat minun yläpuolellani, sekä myös niitä, jotka arvossa ovat minun alapuolellani, mutta eivät kykene osoittamaan suuttumustaan silloin kun en esiinny herrasmiehenä.»
Se oli hienosti sommiteltu moite. M. de Rivarol puri huultaan. Kapteeni Blood jatkoi antamatta hänelle tilaisuutta vastata. »Kun olemme selvillä tästä, niin voinemme käydä pääasiaan.»
M. de Rivarol katseli kalsein silmin häntä hetken. »Ehkäpä se on parasta», sanoi hän sitten. Hän otti esille paperin. »Minulla on tässä jäljennös siitä sopimuksesta, jonka teitte M. de Cussyn kanssa. Ennen kuin siirrymme eteenpäin, täytyy minun huomauttaa, että M. de Cussy on ylittänyt valtuutensa myöntäessään teille viidennen osan sotasaaliista. Hänellä ei ollut lupa myöntää teille enempää kuin kymmenes osa.»
»Se on teidän ja M. de Cussyn välinen asia, herra kenraali.»
»Ei ensinkään. Se on teidän ja minun väliseni asia.»
»Anteeksi, herra kenraali. Sopimus on allekirjoitettu. Mikäli se siis koskee meitä, on asia lukossa. Myös mitä M. de Cussyyn tulee, niin emme haluaisi olla kuulemassa niitä moitteita, joita te ehkä katsotte hänen ansainneen.»
»Se, mitä minulla on sanomista M. de Cussylle, ei mahda liikuttaa teitä.»
»Sitä minä juuri tarkoitin, herra kenraali.»
»Mutta — jumaliste! — minä otaksun, että teitä liikuttaa hyvinkin läheisesti se, että me emme voi luovuttaa teille enempää kuin kymmenennen osan.» M. de Rivarol löi nyrkkiään pöytään harmissaan. Tämä merirosvo oli harmittavan taitava väittelijä.
»Oletteko aivan varma siitä, että ette voi, herra paroni?»