Purjehdittuaan Karibian meren poikki vastatuuleen saapui ranskalainen laivasto Kartagenan näkyviin vasta huhtikuun alkupäivinä, ja M. de Rivarol kutsui upseerinsa lippulaivalleen päättämään hyökkäystavasta.
»On hyvin tärkeää, hyvät herrat», puhui hän heille, »että otamme kaupungin yllättämällä, ei ainoastaan sen vuoksi, että se siten ei ennätä ryhtyä puolustautumaan, vaan ennen kaikkea sen vuoksi, että sen asukkaat siten estyvät kuljettamasta aarteitaan sisämaahan. Ehdotan että viemme maihin jo tänä iltana pimeän turvin siihen tarkoitukseen kyllin vahvan osaston.» Ja hän selitti yksityiskohtaisemmin aivoissaan kypsyttämänsä suunnitelman.
Hänen omat upseerinsa kuuntelivat häntä kunnioittavasti ja hyväksyen, kapteeni Blood teki sen pilkan hymy huulillaan ja hänen merirosvokapteeninsa välinpitämättöminä. Meidän tulee ymmärtää, että Bloodin kieltäytyminen neuvotteluista tarkoitti ainoastaan sitä äsken selitettyä tilaisuutta, joka koski yritystä millä sotatoimet piti aloittaa.
Kapteeni Blood oli ainoa koko upseeri joukosta, joka täsmälleen tiesi mitä heillä oli edessään. Kaksi vuotta sitten hän oli suunnitellut ryöstöretkeä samaan paikkaan, oli todella tehnyt vakoiluretken sinne olosuhteissa, jotka hän kohta aikoi selittää.
Paronin ehdotus oli juuri sellainen, mitä saattoi odottaa komentajalta, joka tunsi paikan olosuhteet ainoastaan karttojen mukaan.
Maantieteellisesti ja strategisesti katsoen tämä on varsin omituinen paikka. Se on neliömäinen, idän ja pohjoisen puolelta vuorten suojaama, ja sen eteläpuolella oli toinen kahdesta satamasta, joiden kautta sinne on tultava. Reitti ulompaan satamaan, joka oikeastaan on vain kolme mailia leveä sisäjärvi, käy kapean salmen kautta, jota sanotaan Boca Chicaksi eli Pieneksi suuksi, ja sen turvana on linnoitus. Pitkä kaistale tiheämetsäistä maata on sen edessä länteenpäin luonnollisena aallonmurtajana, ja tultaessa sisempään satamaan pistää toinen niemeke suorassa kulmassa itään manteretta kohti. Se päättyy jyrkkänä syvään ja kapeaan, kujannetta muistuttavaan kanavaan, joka vie suojattuun ja turvalliseen sisäsatamaan. Itään ja pohjoiseen Kartagenasta on mantere, jonka voimme jättää huomioon ottamatta. Mutta lännessä ja luoteessa on tämä kaupunki, joka muilta ilmansuunnilta on niin hyvin turvattu, suoraan mereltä päin suojaton. Se on noin puolen mailin päässä rannasta ja näyttää siltä kuin ei sillä siltä puolelta olisi muuta turvaa kuin tukeva muuri. Mutta näkö pettää tässä ja se oli pettänyt M. de Rivarolin perin pohjin, kun hän laati suunnitelmansa.
Kapteeni Bloodin asiaksi jäi selittää vaikeudet, kun M. de Rivarol ilmoitti hänelle, että merirosvoille oli annettu kunniakas terävä aloittaa hyökkäystoimet sillä tavalla kuin hän oli suunnitellut. Kapteeni Blood hymyili myrkyllisen kiitollisena hänen miehilleen osoitetusta kunniasta. Sitä hän juuri oli odottanutkin. Merirosvoille vaarat, M. de Rivarolille kunnia, maine ja tulokset yrityksestä.
»Minun täytyy kieltäytyä siitä kunniasta», sanoi hän kylmän tyynesti.
Wolverstone murahti hyväksyvästi ja Hagthorpe nyökäytti päätään. Yberville, jota yhtä suuressa määrin kuin muitakin suututti jalosukuisen maanmiehen ylimielisyys, ei koskaan horjahtanut uskollisuudessaan kapteeni Bloodia kohtaan. Ranskalaiset upseerit — heitä oli kuusi kappaletta läsnä — tuijottivat ylpeän hämmästyneinä merirosvopäällikköön, ja paroni sinkautti hänelle ankaran kysymyksen.
»Mitä? Te kieltäydytte, sir? Kieltäydytte noudattamasta käskyäni, niinkö sanoitte?»