Paroni kääntyi muristen häneen päin. »Vai tuntee hän ammattinsa, vai niin! Hänen ammattiinsa kuuluu, sallikaa minun sanoa se teille, M. de Cussy, että hän noudattaa minun määräyksiäni, ja minä en ole käskenyt häntä tekemään tätä. Jumaliste! Kun tämä on päättynyt, niin minä annan hänelle kirotusta tottelemattomuudestaan.»
»Herra paroni, jos hän voittaa, niin hän on ollut oikeassa.»
»Oikeassa! Piru vieköön! Voiko sotilas olla oikeassa silloin kun hän toimii ilman määräystä?» Paroni raivosi kuin vimmattu ja hänen upseerinsa yhä vain yllyttivät hänen vihaansa Bloodia kohtaan.
Sillä välin jatkui taistelu iloisesti. Linnake kärsi pahoin. Merirosvotkaan eivät taitavasta liikehtimisestään huolimatta päässeet vaurioitta. Atropoksen ylähangan parras oli ammuttu säpäleiksi ja yksi ammus oli sattunut sen peräpuolen runkoon. Elisabethin keulakansi oli pahoin murskautunut ja Arabellan suurmaston huippu ammuttu poikki. Loppupuolella taistelua huojui Lachesis tulilinjalta pois saatuaan peräsimensä ruhjotuksi, ja sitä ohjattiin laahaimella.
Mielettömän paronin tuimat silmät miltei paloivat tyydytyksestä.
»Rukoilen taivasta, että se upottaisi hänen pirulliset laivansa», huusi hän raivoissaan.
Mutta taivas ei kuullut häntä. Tuskin hän oli lausunut toivomuksensa, kun kuului hirvittävä räjähdys ja puolet linnakkeesta lensi ilmaan. Onnellinen laukaus merirosvojen tykistä oli sattunut ruutivarastoon.
Saattoi ehkä kulua pari tuntia siihen, kun kapteeni Blood koreana ja tyynenä kuin olisi tullut vastaanotosta hovissa, astui Victoriensen peräkannelle M. de Rivarolin eteen, joka yhä oli yöpuvussaan ja -myssyssään.
»Saan ilmoittaa, että pidämme hallussamme Boca Chican linnaketta. Ranskan lippu liehuu sen tornin jäännöksillä. Ja tie sisäsatamaan on avoinna laivastollemme.»
M. de Rivarolin oli pakko niellä raivonsa, vaikkakin se oli tukehduttaa hänet. Hänen upseeriensa ilo oli ollut niin suuri, että hän ei voinut jatkaa aloittamallaan tavalla. Mutta hänen silmänsä olivat siitä huolimatta pahansuovat ja hänen kasvonsa kalpeat vihasta.