»Niin minäkin olisin luullut. Mutta kuulin sen majuri Mallardilta, jonka tapasin Port Royalissa ja joka ilmeisestikin hoiti hallitusta tuon hölmön poissa ollessa.»
»Mutta onko hän hullu, kun jättää virkapaikkansa tällaisena aikana?»
Blood oli hämmästynyt.
»Ja huomatkaa, että hän lisäksi otti koko laivaston mukaansa ja jätti paikan alttiiksi ranskalaisten hyökkäykselle. Hän näkyy olevan niitä varakuvernöörejä, joita äsken kukistettu hallitus katsoi sopivaksi nimittää. Sopiva muistokivi sen kurjalle hallinnolle, piru vieköön! Hän jättää Port Royalin suojattomaksi, paitsi kurjaa linnoitusrähjää, jonka ampuu mäsäksi yhdessä tunnissa. Saakeli! Se on uskomatonta.»
Hymy katosi Bloodin kasvoilta. »Tietääkö Rivarol sen?» huudahti hän äkkiä.
Hollantilainen amiraali vastasi tällä kertaa.
»Purjehtisiko hän sinne, ellei tietäisi sitä? M. de Rivarol otti muutamia meidän miehiämme vangiksi. Voihan olla, että he kertovat hänelle sen. Tai ehkä hän panee heidät kertomaan. Hänellä on siihen hyvä tilaisuus.»
Hänen ylhäisyytensä murisi kuin vuoristokissa. »Tuo Bishop roisto saa päällään vastata siitä, jos hänen poissaolonsa aikana tapahtuu jotakin vahinkoa. Entä jos hän on tahallaan lähtenyt? Jos hän onkin enemmän pelkuri kuin hölmö. Jospa hän tällä tavalla koettaa palvella Jaakko-kuningasta, jolta hän on virkansakin saanut?»
Kapteeni Blood oli jalomielinen.
»Tuskin sentään niin paljoa! Se oli vain hänen kostonhimonsa, joka sai hänet lähtemään. Hän lähti ahdistamaan minua Tortugaan, mylord. Mutta minä luulen, että sillä aikaa kun hän on niissä hommissa, meidän on parasta pitää huolta siitä, että Jamaika pysyy Vilhelm-kuninkaan hallussa.
Käännä Port Royalia kohti, Jeremias, ja koeta kiirehtiä. Me olemme vielä jotenkin tasoissa M. de Rivarolin kanssa ja samalla voimme sopia muistakin vanhoista veloista hänen kanssaan.»