»Tietenkin. Kuka olisi sen sopivampi? Tehän olette nähnyt, mihin hän pystyy.»
»Tekin siis olette sitä mieltä. Peijakas! Olen ajatellut samaa. Ja piru vieköön, miksipäs ei. Hän on parempi mies kuin Morgan, ja hänestäkin tuli kuvernööri.»
Blood haettiin paikalle.
Hän tuli hienona ja hiljaisena kuten aikaisemminkin, tyhjennettyään kaikki Port Royalin keinovarat. Hän hämmästyi hieman siitä kunniasta, jota lordi Willoughby hänelle tarjosi. Hän ei ollut sellaista edes uneksinutkaan ja epäili, tokko hän pystyisi niin vastuunalaisen toimen haltijaksi.
»Piru vieköön!» tiuskahti Willoughby. »Luuletteko, että tarjoaisin sitä teille, ellen olisi tyytyväinen teidän 'kykyihinne'. Jos se on ainoa seikka, joka estää…»
»Ei olekaan, mylord. Olin ajatellut lähteä kotiin. Kaipaan Englannin vihreitä kenttiä», hän huokasi syvään. »Somersetin puutarhoissa kukkivat kohta omenapuut.»
»Omenapuut!» Hänen ylhäisyytensä ääni rätisi kuin raketti. »Mitä pirua…? Omenapuut!» Hän katsahti van der Kuyleniin.
Amiraali kohotti kulmakarvojaan ja mutristi huuliaan. Hänen silmänsä vilkuttivat leikkisästi.
»Soo!» virkkoi hän. »Sangen runollista!»
Lordi kääntyi vihaisesti kapteeni Bloodiin. »Teillä on sovitettavana vanhoja juttuja, mies!» muistutti hän. »Te olette jo tehnyt yhtä ja toista siihen suuntaan, sen myönnän, ja sitä tehdessänne olette myös osoittanut mihin pystytte. Ja sen vuoksi tarjoan minä kuninkaan nimessä teille Jamaikan kuvernöörin toimen — koska pidän teitä siihen toimeen sopivimpana miehenä, mitä ikänäni olen nähnyt.»