»Oh.» Tyttö tuijotti Bloodiin hieman ylpein elein. »Teillä on suuret luulot itsestänne.»
»Päinvastoin. Toiset ovat kaikki ansioituneita kapinallisia. Minä en ole: Siinä on ero. Minä olen niitä, joilla ei ollut älyä huomata, että Englanti oli puhdistuksen tarpeessa. Olin tyytyväinen saadessani harjoittaa lääkärinammattiani rauhallisessa Bridgewaterissa sillä aikaa kun minua viisaammat vuodattivat verensä koettaessaan karkottaa maasta saastaisen tyrannin ja hänen viheliäiset kätyrinsä.»
»Sir», keskeytti tyttö hänet. »Tehän haastatte maanpetosta.»
»Toivon että puhun kyllin selvästi.»
»Täällä on sellaisia, jotka antaisivat teille raippoja, jos kuulisivat mitä puhutte.»
»Kuvernööri ei koskaan sallisi sen tapahtuvan. Hänellä on kihtinsä ja hänen puolisollaan migreeninsä.»
»Siihenkö luotatte?» Tyttö oli rehellisesti pilkallinen.
»Teillä ei ole varmaankaan koskaan ollut kihtiä, arvatenkaan ei myöskään migreeniä», vastasi Peter Blood.
Tyttö teki kädellään hieman kärsimättömän liikkeen ja katsoi hetken miehen ohi merelle päin. Sitten hän äkkiä kääntyi hänen puoleensa uudelleen kulmat hieman rypyssä.
»Mutta ellette ole kapinallinen, niin miten jouduitte tänne?» kysyi hän.