»Mars matkaan, sanon minä», tiuskaisi Bishop. »Vai aiot sinä lörpötellä kanssani pimeään saakka. Hänen ylhäisyytensä odottaa.» Ja hän löi ruokokepillään hevosta lautasille niin raa'asti, että hevonen hypähti eteenpäin ja oli vähällä paiskata Bloodin selästään.
Peter Blood lähti, mieli aivan epätoivon partaalla. Ja syytä oli yllin kyllin. Paon siirtäminen ainakin huomeniltaan saakka kävi nyt välttämättömäksi ja sen siirtäminen tiesi sitä, että Nuttallin edesottamukset tulisivat ilmi ja että ruvettaisiin tekemään kysymyksiä, joihin hänen oli sangen vaikeata vastata. Peter Blood aikoi yön pimeydessä hiipiä takaisin paaluaitaukselle tehtyään työnsä kuvernöörin talossa ja aitauksen ulkopuolelta ilmaista läsnäolonsa Pittille ja muille tovereilleen ja siten yhdyttyään heidän kanssaan he olisivat saattaneet vielä samana yönä viedä perille tuumansa. Mutta tässä hän ei ollut ottanut laskelmiinsa kuvernööriä, jonka hän tapasi todella vaikeassa kihdissä ja miltei yhtä vaikeassa kiukunpuuskassa, joka johtui lääkärin viipymisestä.
Tohtori hoiti häntä yhtä mittaa yli puoliyön, kunnes vihdoin sai helpotetuksi hänen vaivojaan pienellä suoneniskennällä. Sitten hän aikoi lähteä. Mutta kuvernööri ei tahtonut kuulla puhuttavankaan siitä. Bloodin täytyi nukkua hänen omassa huoneessaan ollakseen tarpeen tullen saatavissa.
Oli kuin kohtalo olisi leikitellyt hänen kanssaan. Ainakin tänä yönä täytyi pakoyrityksen jäädä tekemättä.
Peter Bloodin onnistui vasta aamutunneilla päästä väliaikaisesti lähtemään kuvernöörin talosta ja silloinkin sillä verukkeella, että hänen täytyi itse noutaa apteekista ne lääkkeet, joita hän välttämättömästi tarvitsi.
Sillä tekosyyllä hän vaelsi heräävään kaupunkiin ja meni suoraa päätä Nuttallin luo, jonka hän tapasi äärimmäisen kauhun vallassa. Onneton velkamies, joka oli valvonut koko yön, arveli että kaikki oli tullut ilmi ja että hän oli perikadon partaalla.
Peter Blood koetti rauhoittaa häntä.
»Huomenillalla yritämme uudelleen», vakuutti hän suuremmalla varmuudella kuin itsekään tunsi, »vaikka minun pitäisi iskeä kuvernööri kuiville. Olkaa valmiina huomenillalla.»
»Mutta jos sillä aikaa tullaan tekemään kysymyksiä?» voivotteli Nuttall. Hän oli laiha, kalpea ja kaitakasvoinen mies, joka räpytteli alinomaa heikkoja silmiään.
»Vastatkaa niin hyvin kuin voitte. Käyttäkää järkeänne, mies. En voi viipyä kauempaa.»