Vihainen ääni herätti hänet surullisista mietteistään.
»Mitä pirua te täällä teette?»
Eversti Bishop palasi aitaukseen, neekerit vanavedessään.
Herra Blood kääntyi katsomaan häntä, ja hänen tummille kasvoilleen — jotka tosin nyt olivat paahtuneet kullanruskeiksi kuin puoli-intiaaneilla — laski naamari.
»Mitäkö teen?» sanoi hän lempeästi. »Täytän velvollisuuksiani tietysti.»
Eversti, joka astui pari raivoisaa askelta lähemmäksi, huomasi kaksi asiaa: Tyhjän kulhon vangin vieressä ja hänen selkäänsä suojelevan palmunlehvän. »Oletteko rohjennut tehdä tämän?» Suonet sokerinviljelijän ohimoilla paisuivat kuin jänteet.
»Tottakai.» Herra Bloodin äänessä oli ikään kuin hämmästyksen sävy.
»Minä sanoin, että hän ei saa ruokaa eikä juomaa, ennen kuin minä määrään.»
Kahdeksas luku