»Keitä täällä on kanssanne? Keitä palvelijoita?» kysyi hän terävästi.
Ainoa miehinen mies oli James, vanha neekeripalvelija.
»Hänkö vain?» sanoi Blood. »Käskekää hänet heti hakemaan hevosia. Ja sitten lähdette kiireesti Speightowniin, tai vieläkin pohjoisempaan, jossa olette turvassa. Täällä teitä uhkaa vaara — suuri vaara.»
»Mutta minä luulin että taistelu oli jo loppunut…», alkoi tyttö kalpeana ja säikähtäneenä.
»Niin onkin, mutta tihutyöt vasta alkavat. Neiti Traill kertoo teille kyllä, kun olette matkalla. Jumalan nimessä, neiti, uskokaa minua ja tehkää kuten sanoin.»
»Hän — hän pelasti minut», nyyhkytti neiti Traill.
»Pelasti sinut?» neiti Bishop oli hämmästynyt. »Mistä hän sinut pelasti?»
»Antakaa sen odottaa», sanoi herra Blood miltei vihaisena. »Teillä on koko yö lörpöttelyä varten, kun vain ensin pääsette täältä, pois heidän ulottuvillaan. Olkaa hyvä ja kutsukaa James tänne ja tehkää kuten sanoin — ja heti.»
»Te olette kovin määräilevä.»
»Oh, hyvä Jumala. Niin olenkin. Puhukaa, neiti Traill, kertokaa hänelle, niin hän saa nähdä, onko minulla syytä olla käskevä.»