Tälle asialle lähti — kuvernööri Steediä esti hänen terveydentilansa lähtemästä — eversti Bishop kuvernöörin edustajana parin upseerin saattamana.
Astuessaan portailta keskilaivaan hän näki siinä suuluukun vieressä ne neljä suurta rahakirstua, joista hän oli täyttänyt yhden miltei yksin omilla varoillaan.
Se oli ilahduttava näky, ja hänen silmänsä säkenöivät hänen katsellessaan niitä.
Poikki laivan seisoi parikymmentä miestä kahdessa suorassa rivissä kuin kunniavahtina. Heidän rintansa ja selkänsä olivat terästä ja päässään oli heillä kiilloitettu espanjalainen kypärä, joka varjosti heidän kasvojaan, ja musketti oli asennossa kunkin sivulla.
Ei voinut odottaa, että eversti Bishop olisi ensi katseella tuntenut noita pystypäisiä, kiiltäviä ja sotilaallisia miehiä samoiksi rääsyisiksi, siistimättömiksi variksenpeläteiksi, jotka vielä toissapäivänä olivat raataneet hänen sokeriviljelyksillään. Vielä vähemmän saattoi odottaa, että hän heti olisi tuntenut sitä kohteliasta herrasmiestä, joka astui häntä tervehtimään. Hoikka, sirokäytöksinen gentlemanni oli pukeutunut espanjalaiseen pukuun, kokonaan mustaan, jossa oli runsaasti hopeareunusta. Kultakahvainen miekka heilahteli hänen kupeellaan kullalla koristetussa olkahihnassa, ja leveä sulkaniekka hattu somisti hänen pikimustia, huolellisesti käherrettyjä kiharoitaan.
»Olkaa tervetullut Cinco Llagasille, kallis eversti», puhutteli sokerinviljelijää epämääräisen tuttu ääni. »Olemme parhaamme mukaan koettaneet käyttää espanjalaisten vaatevarastoa tätä vierailua varten laivassa, vaikka emme rohjenneet toivoa teitä itseänne tänne tulevaksi. Te olette täällä ystävien joukossa — kaikki vanhoja ystäviänne.»
Eversti tuijotti tylsänä hämmästyksestä.
Herra Blood komeili täydessä loistossaan — tyydyttäen siinä luontaista makuaan — parta hyvin ajettuna, tukka huolellisesti siistittynä hän näytti muuttuneen nuoreksi mieheksi. Totta puhuen hän oli juuri niin vanhan näköinen kuin hänen kolmeneljättä vuottaan edellyttivät.
»Peter Blood!» Se oli hämmästyksen huudahdus. Sitten seurasi tyytyväisyys nopeasti. »Tekö se siis olitte, joka…»
»Minä itse — minä ja nämä minun hyvät ystäväni ja teidän myös.» Herra Blood heilautti hienon pitsiröyhelön ranteeltaan osoittaakseen kädellään asennossa seisovia miehiä.