Kun hän taas ilmaa haukkoen tuli pinnalle, oli Cinco Llagas jo muutaman kaapelinmitan päässä.
Mutta karjuvat, pilkalliset onnentoivotukset, jotka myötäilivät laivalta hänen matkaansa, hän vielä kuuli ja ne syövyttivät hänen voimattoman raivonsa yhä syvemmälle hänen sieluunsa.
Kymmenes luku
DON DIEGO
Don Diego de Espinosa y Valdez heräsi pää pakottavana ja katseli raukein silmin hyttiään, johon aurinko perässä olevasta ikkunasta valoi kirkkaita säteitään. Hän huokasi syvään ja sulki uudelleen silmänsä sietämättömän päänkivun vuoksi. Maatessaan siinä hän koetti päästä selville ajasta ja paikasta. Mutta tuskansa vuoksi ja puolipökerryksissä kun vielä oli, hän ei saanut ainoatakaan yhtenäistä ajatusta syntymään.
Selittämätön levottomuuden tunne pakotti hänet taas avaamaan silmänsä ja uudelleen tutkimaan ympäristöään.
Ei voinut olla epäilystäkään, että hän makasi oman laivansa laajassa hytissä, joten hänen käsittämätön levottomuutensa oli varmaan kokonaan perusteeton. Mutta kun heräävä muisti riensi hänen mietteittensä avuksi, pakotti se hänet itsepäisesti inttämään, että tässä oli jotakin, joka ei ollut tolallaan. Auringon alhainen asema, joka salli sen vuodattaa kultaista loistettaan hytin täydeltä, sai hänet ensin päättelemään, että oli aikainen aamu, siinä tapauksessa että laiva kulki länteen päin. Sitten johtui hänen mieleensä toinen mahdollisuus. Laiva saattoi olla menossa itään päin, ja siinä tapauksessa oli myöhäinen ilta. Laiva oli kulussa, sen hän arvasi heikosta veden kohinasta, joka hänen alapuoleltaan kuului. Mutta miten oli mahdollista, että he purjehtivat, vaikka hän, heidän kapteeninsa, ei tiennyt olivatko he menossa länteen vaiko itään eikä voinut muistaa, minne heidän matkansa piti?
Hänen ajatuksensa palasivat eilispäivän seikkailuihin, jos ne nyt sitten olivat tapahtuneet eilen. Helposti saavutettu voitto Barbados- saarella muistui selvänä hänen mieleensä. Jokaisen yksityistapauksen hän muisti elävästi aina siihen hetkeen asti, kun hän taas astui oman laivansa kannelle. Mutta siinä muisti äkkiä ja selittämättömällä tavalla katkesi.
Hän oli juuri aikeissa vaivata kipeätä päätään kaikenlaisilla arvailuilla, kun ovi aukeni ja hän näki sanomattomaksi hämmästyksekseen omien parhaiden vaatteittensa astuvan hyttiin. Se oli erityisen komea ja luonteenomaisesti espanjalainen puku, mustaa taftikangasta runsaine hopeareunuksineen, puku jonka hän vuosi sitten oli teettänyt itselleen Cadizissa, ja hän tunsi sen jokaisen yksityiskohdan niin tarkoin, että hänen oli mahdotonta ajatella erehtyvänsä sen suhteen.
Puku pysähtyi sulkeakseen oven ja lähestyi sitten vuodetta, jolla Don Diego lepäsi, ja puvun sisältä ilmestyi Don Diegon kokoinen hoikka herrasmies. Nähdessään Don Diegon hämmästyneen katseen herrasmies pidensi askeleitaan.