»Valveilla, vai?» kysyi hän espanjan kielellä.
Makuulla oleva mies tuijotti hänen ruskeisiin, hieman pilkallisiin kasvoihinsa ymmällään. Hän oli liiaksi hämmästynyt voidakseen vastata.
Vieraan sormet koskettivat Don Diegon takaraivoa, jolloin hän tuskasta kiemurrellen parahti pahasti.
»Hellä, vai?» virkkoi vieras. Hän otti Don Diegon ranteen etusormensa ja peukalonsa väliin ja silloin vasta Don Diego sai puhjetuksi puhumaan.
»Oletteko lääkäri?» kysyi hän.
»Sitäkin muun ohessa.» Tumma herrasmies jatkoi potilaansa valtimon tutkimista. »Vankka ja säännöllinen», ilmoitti hän vihdoin ja irrotti otteensa ranteesta. »Teille ei ole tullut mitään vaurioita.»
Don Diego ponnistautui istumaan punaiselle samettivaatteelle.
»Kuka piru te olette?» kysyi hän. »Ja mitä pirua teillä on tekemistä minun puvussani ja minun laivallani?»
Vieraan kulmakarvat kohosivat korkealle ja hänen leveä suunsa vetäytyi heikkoon ivahymyyn.
»Pelkäänpä että houritte vielä. Tämä ei ole teidän laivanne. Tämä on minun laivani ja vaatteet ovat myös minun.»