»Entä nyt, señor kapteeni?»
»Nyt», sanoi kapteeni Blood — antaaksemme hänelle sen arvonimen, jonka hän itselleen oli omaksunut — »koska olen helläsydäminen mies, valitan, ettette kuollut siitä napsauksesta, jonka annoimme teille. Sillä se tietää sitä, että teidän täytyy vaivautua koettamaan kuolla uudelleen.»
»Ah!» Don Diego vetäisi syvään henkeään. »Mutta onko se välttämätöntä?» kysyi hän ilman nähtävää levottomuutta.
Kapteeni Bloodin katse hyväksyi hänen käyttäytymisensä.
»Kysykää itseltänne», sanoi hän, »sanokaahan minulle, mitä te itse kokeneena ja verentahrimana merirosvona tekisitte.»
»Mutta siinä asiassahan on ero.» Don Diego nousi istualleen miettiäkseen asiaa. »Ero on siinä, että te kehutte olevanne helläsydäminen mies.»
Kapteeni Blood istahti pitkän tammisen pöydän nurkalle. »Mutta minä en ole mikään hölmö», vastasi hän, »enkä salli että luonteenomainen irlantilainen hentomielisyyteni estää minua tekemästä sitä, mikä on välttämätöntä ja viisasta. Te ja teidän kymmenen eloonjäänyttä roistoanne olette alituisena uhkana tällä laivalla. Sitä paitsi vettä ja muonaa ei ole liian paljon laivalla. Tosin on meitä onneksi pieni joukko, mutta te ja teidän miehenne lisäävät sitä sangen sopimattomalla tavalla. Joten siis huomaatte, että järki kehoittaa meitä joka suhteessa kieltäytymään seuranne tarjoamasta hauskuudesta ja kovettaen hellät sydämemme pyytää mitä kohteliaimmin teitä astumaan laidan yli.»
»Ymmärrän», virkkoi espanjalainen miettiväisenä. Hän heilautti säärensä vuoteesta ja istui nyt sen reunalla nojaten kyynärpäitään polviin. Hän oli päässyt selville vastustajastaan ja kohteli häntä nyt yhtä pilkallisen kohteliaasti ja mairittelevan sydämellisesti kuin tämäkin häntä. »Myönnän, että puheessanne on paljonkin perää.»
»Vapautatte minut suunnattomasta taakasta», vastasi kapteeni Blood. »En tahtoisi esiintyä tarpeettoman ankarana, varsinkin kun minä ja toverini olemme niin erinomaisen paljosta suuressa kiitollisuuden velassa teille. Sillä mitä se lieneekin merkinnyt muille, teidän ryöstöretkenne Barbados-saarelle sattui meille erittäin otolliseen aikaan. Olen sen vuoksi iloinen havaitessani, että olette yhtä mieltä kanssani siinä, ettei muuta mahdollisuutta ole olemassa.»
»Mutta, ystäväni, niin paljoa en ole myöntänyt.»