»Jos teillä on jokin muu hyväksyttävä ehdotus, niin olen erittäin onnellinen saadessani kuulla sen.»
Don Diego siveli mustaa pujopartaansa.
»Voitteko antaa minulle miettimisaikaa huomiseen? Päätäni särkee niin kirotusti, että ajatteleminen on miltei mahdotonta. Ja myöntänette sen, että asia vaatii vakavaa harkintaa.»
Kapteeni Blood nousi seisomaan. Takanaan olevalta hyllyltä hän otti puolentunnin lasin, käänsi sen niin, että ruskeaa hiekkaa sisältävä puolikas oli ylöspäin, ja asetti sen pöydälle.
»Olen pahoillani, että minun täytyy kiirehtiä tässä asiassa, Don Diego, mutta tuo on kaikki mitä voin teille myöntää. Ellette sen jälkeen kun tuo hiekka on valunut loppuun, voi ehdottaa mitään hyväksyttävää tapaa, niin olen, vaikkakin äärimmäisen vastenmielisesti, velvollinen kehoittamaan teitä ystävinenne astumaan laidan yli.»
Kapteeni Blood kumarsi ja mentyään ulos lukitsi oven jälkeensä.
Polviinsa nojaten ja kädet poskilla istui Don Diego ja katseli, kuinka hiekka valui ylemmästä puolikkaasta alempaan. Ja mitä kauemmin hän sitä katseli, sitä syvemmäksi kävivät rypyt hänen ruskeilla kasvoillaan.
Täsmälleen silloin, kun viimeiset hiekkajyvät valahtivat reiästä, avautui ovi jälleen.
Espanjalainen huokasi syvään ja kohottautui antaakseen vastauksen, jota kapteeni Blood oli tullut kuulemaan.
»Olen miettinyt erästä keinoa, herra kapteeni, mutta se riippuu teidän ihmisystävällisyydestänne. Te jätätte meidät jollekin tämän ruton saastuttaman saariryhmän saarelle oman kohtalomme heiteltäviksi.»