»Ah, perro inglés! Sinä tiedät liian paljon», sanoi hän matalalla äänellä ja syöksyi kapteenin kurkkuun kiinni.
Kiinteästi toisiinsa kiertyneinä he huojuivat hetken puoleen ja toiseen, kunnes yhdessä kaatuivat kannelle, jolloin Don Diego kapteenin kamppaamana jäi alle. Espanjalainen oli luottanut tukeviin voimiinsa. Mutta ne osoittautuivat riittämättömiksi irlantilaisen teräksisessä otteessa, joka äskeisessä orjuudessa oli yhä vahvistunut. Espanjalainen oli luottanut siihen, että hän kuristamalla Bloodin voittaisi sen puolituntisen, minkä laivan ehtiminen heidän luokseen mahdollisesti vaatisi. Hän oli varma siitä, että alus oli espanjalainen, sillä mikään muu laiva ei olisi niin rohkeasti luovaillut Hispaniolan vesillä. Mutta kaikki hänen aikaansaannoksensa kääntyivät hänelle pettymykseksi ja päälle päätteeksi aivan hyödyttömiksi. Sen hän tajusi maatessaan selällään ja Bloodin painaessa polvellaan hänen rintaansa, samalla kun miehet kapteeninsa kutsumina riensivät kolistellen paikalle.
»Joko minä nyt tässä luen rukouksen likaisen sielusi puolesta?» pilkkasi Blood vankiaan raivoissaan.
Mutta vaikka espanjalainen olikin menettänyt kaikki pelastumisen toiveensa, pakotti hän huulensa hymyyn ja vastasi pilkalla pilkkaan:
»Onpa hauska nähdä, kuka sinun sielusi puolesta rukoilee, kun tuo sotalaiva on kupeellasi.»
»Tuo sotalaiva!» huudahti kapteeni Blood aavistaen, että oli jo liian myöhäistä välttää Don Diegon petoksen seurauksia.
»Tuo laiva», vastasi Don Diego yhä pilkallisemmin. »Tiedättekö, mikä se on? Minäpä sanon sen teille. Se on Encarnacion, Don Miguel de Espinosan, Kastilian pääamiraalin lippulaiva, ja Don Miguel on minun veljeni. Tapaamisemme on erinomaisen onnellinen asia. Se osoittaa, että kaikkivaltias johtaa katolisen Espanjan kohtaloita.»
Kapteeni Bloodissa ei näkynyt jälkeäkään leikinlaskusta eikä kohteliaisuudesta. Hänen vaaleat silmänsä leimahtivat ja hänen kasvonsa jäykistyivät.
Hän nousi ja jätti espanjalaisen miestensä haltuun. »Sitokaa hänet», käski hän. »Sitokaa hänet nilkoista ja ranteista, mutta älkää vahingoittako häntä — ei hiuskarvaakaan hänen kallisarvoisesta päästään.»
Huomautus oli hyvinkin tarpeellinen. Sillä hurjistuneina siitä mahdollisuudesta, että he nyt joutuisivat vaihtamaan orjuutensa, josta juuri olivat päässeet, vielä pahempaan, olisivat miehet repineet espanjalaisen kappaleiksi siinä paikassa. Ja kun he nyt tottelivat kapteeniaan ja pidättäytyivät siitä, niin se tapahtui vain sen vuoksi, että he hänen muuttuneessa äänensävyssään havaitsivat lupauksen jostakin vielä paremmasta Don Diegolle kuin kuolema.