Markiisitar rauhoittui ja hellitti irti hänen kätensä.
— Tuleeko hän tänä iltana?
— Ei tänään, vaan huomenna. Siitä tuli jonkin verran hälyä, selitti kapteeni. — Markiisilla oli väkeä mukanaan, ja jos tämä juttu olisi tapahtunut Ranskassa, niin siitä olisi voinut koitua ikävyyksiä.
— Teidän on selostettava se minulle täydellisesti, sanoi markiisitar, aivan oikein arvellen, että asiassa oli vielä jotakin selitettävää.
Garnache tuomarina
Seuraavana aamuna leskimarkiisitar nousi ylös hyvissä ajoin ja pukeutui säädyllisyyden vuoksi mustiin.
Myös käskynhaltija lähti hyvissä ajoin Grenoblesta parin palvelijan saattamana Condillaciin, vähääkään aavistamatta, että hän siten menetteli ennen kaikkea Garnachen toivomusten mukaisesti.
Oli ihana aamu, leuto ja aurinkoinen ikään kuin luonto olisi ottanut osaa markiisittaren voitonriemuun ja halunnut esiintyä parhaassa talviasussaan sen kunniaksi.
Lihavan kosijan saapuminen oli rouva de Condillacille mieleen. Hänen ei enää tarvitsisi, kuten hän kerran oli pelännyt, kuunnella tuon miehen kosiskelua kauempaa kuin suvaitsisi. Mutta Tressanin tervehdyssanat olivat ensimmäinen epäsointuinen sävel markiisittaren haaveilemaan täydelliseen harmoniaan.
— Madame, valitti käskynhaltija, — mieltäni pahoittaa suuresti, etten tuo parempia sanomia. Mutta mitä tarkimmista etsiskelyistämme huolimatta ei Rabecquea ole saatu pidätetyksi. Emme kuitenkaan ole vielä tyyten lakanneet toivomasta, hän lisäsi osoittaakseen, että hänen maalaamassaan synkässä pilvessä oli hiukan hopeista hohdetta.