— Niin, mutta minne? huudahti markiisitar äkillisen raivon puuskassa.
— Mikäli tunnen olosuhteitanne, madame, käsitän teidän jäävän melkein kodittomaksi. Teidän olisi pitänyt ajatella kerran joutuvanne riippuvaiseksi markiisi de Condillacin jalomielisyydestä, ennen kuin kävitte juonittelemaan häntä vastaan ja suunnittelemaan hänen surmaamistaan. Nyt voitte tuskin odottaa jalomielisyyttä häneltä ja jäätte niin ollen melkein kodittomaksi, jollei… Hän katkaisi lauseensa kesken, vilkaisten Tressaniin hyvin ivallinen ilme silmissään.
— Käytätte minua kohtaan kovin uskaliasta kieltä, huomautti markiisitar. — Sillä tavoin ei ainoakaan ihminen ole ennen rohjennut minulle puhua.
— Kun valta oli teillä, madame, kohtelitte minua sillä tavoin, ettei kukaan ole koskaan uskaltanut kohdella minua siten. Nyt olen minä voiton puolella. Saatte nähdä, että käytän sitä teidän eduksenne. Pankaa merkille, kuinka jalomielisesti kohtelen teitä, murhan suunnittelijaa! Herra de Tressan, hän kutsui käskevästi. Käskynhaltija syöksähti eteenpäin ikään kuin jonkun sysäämänä.
— He… herra?
— Teihinkin nähden käännän pahan hyväksi. Tulkaa tänne!
Käskynhaltija lähestyi ihmetellen, mitä oli tekeillä. Markiisitar katseli häntä kylmä väike silmissään, sillä älykkäämpänä kuin Tressan hän oli jo arvannut Garnachen aikeen.
Sotilaat nauraa virnistelivät, apotti seisoi värähtämättömin kasvoin.
— Markiisitar de Condillac joutuu tästä lähtien todennäköisesti kodittomaksi, sanoi pariisilainen Tressanille. — Ettekö te, herra de Tressan, ole kyllin ritarillinen tarjotaksenne hänelle kodin?
— Minäkö? änkytti Tressan, tuskin tohtien uskoa korviaan. — Markiisitar tietää hyvin, kuinka kernaasti sen teen.