Markiisitar oli tuhkanharmaa. Hän arvosteli tyttöä oman mittapuunsa mukaan. Markiisitar odotti kuolemantuomiota, sillä hän tiesi, että hän olisi julistanut sellaisen tuomion, jos osat olisivat olleet toisin päin. Hän ei voinut uskoa, vaan luuli itseään pilkattavan kuullessaan Valérien lausuvan:
— Antakaa hänen mennä rauhassa!
Ja ikään kuin kaikki olisikin ollut pilaa, Garnache nauroi ja vastasi:
— Annamme hänen mennä, mademoiselle — mutta emme aivan omaa valitsemaansa tietä. Teidän laisenne luonteet tarvitsevat miehen ohjausta. Mielestäni saatte kylliksi ankaran rangaistuksen menemällä avioliittoon tämän harkitsemattoman herra de Tressanin kanssa, aivan kuten hänkin saa riittävän rangaistuksen myöhemmin, kun väärät haaveet haihtuvat. Tehkää siis toisenne onnellisiksi! Tämä arvoisa isä liittää teidät yhteen heti paikalla ja sitten, herra käskynhaltija, saatte viedä nuorikkonne kotiin. Hänen poikansa seuraa teitä.
Markiisitar vimmastui. Hän polki jalkaansa, ja hänen silmänsä liekehtivät.
— En ikinä, monsieur! En koskaan eläissäni! hän huusi. — Olen markiisitar de Condillac, monsieur. Älkää unohtako sitä!
— Tuskin on pelättävissä, että sitä unohdan. Juuri sen vuoksi, että muistan sen, kehotan teitä vaihtamaan nimeä kaikella kiireellä ja lakkaamaan olemasta markiisitar de Condillac. Mainitulla markiisittarella on varsin raskas velka maksettavanaan. Antaa hänen välttyä sitä suorittamasta muuttamalla nimeään. Olen avannut teille oven, madame, josta voitte pelastautua.
— Te olette hävytön, kivahti markiisitar. — En ole mikään letukka, josta joku mies määräilee.
Silloin tulistui myös Garnache. Hänen suuttumuksensa oli kuin teräs, joka kalahti hänen luonteensa piikiveen, ja hänet valtasi yksi hänen pelottavan rajuja kiivaudenpuuskiaan.
— Entä tämä lapsi sitten? hän jyräytti. — Entä hän, madame? Oliko hän mikään letukka, josta kukaan mies tai nainen sai määrätä? Kuitenkin te koetitte määrätä hänestä vastoin hänen sydäntään, vastoin hänen luontoaan ja vastoin hänen lupaustaan. Siinä kaikki! hän ärjäisi ja hänen ilmeensä ja äänensä olivat niin pelottavat, että kopealuontoinen markiisitar säikähti ja horjahti taaksepäin, kun Garnache astui askeleen häntä kohti. — Laittautukaa naimisiin! Ottakaa tämä mies puolisoksenne, te, joka niin kylmäverisesti tahdoitte pakottaa toista vastenmieliseen avioliittoon! Tehkää se, madame, ja tehkää se nyt, sillä muutoin, taivaan nimessä, teidän on lähdettävä mukanani Pariisiin, ja saatte nähdä, ettei siellä olla lempeitä. Siellä ette kostu paljoa, jos riehutte ja kiljutte olevanne markiisitar de Condillac. Teidät tuomitaan murhaajana ja kapinoitsijana ja poikanne myös. Valitkaa siis, madame!