Se oli pian tehty. Fortunio oli Tressanin puhemiehenä ja Garnache itse vaati saada taluttaa morsiamen käskynhaltijan luokse, mikä pilkka kirveli Condillacin ylpeää emäntää pahemmin kuin kaikki muut viimeisen puolituntisen kärsimykset.
Kun toimitus oli ohitse, ja Condillacin leskimarkiisitar oli muuttunut kreivitär de Tressaniksi, käski Garnache avioparin poistua rauhallisesti ja heti paikalla.
— Kuten lupasin, ei teitä ollenkaan ahdisteta oikeudellisesti, herra de Tressan, hän vakuutti käskynhaltijalle erottaessa. — Mutta teidän on heti luovuttava kuninkaan käskynhaltijan toimesta Dauphinéessa, sillä muutoin on minun pakko toimia niin, että se teiltä riistetään — ja siitä voisi aiheutua ikäviä seurauksia.
He lähtivät, markiisittaren pää painuksissa; hänen jäykkä ylpeytensä oli vihdoinkin nujerrettu, kuten fransiskaaniapotti oli niin varmana hänelle uhannut. Heidän jälkeensä poistuivat apotti ja Florimondin palvelijat. Fortunio meni heidän seurassaan panemaan toimeen Garnachen määräystä, että leskimarkiisittaren varusväkeen kuuluvat miehet oli heti lähetettävä tiehensä, jättäen pariisilaisen luokse isoon saliin vain neiti de La Vauvrayen.
Martin päivän aatto
Apein mielin pohtien, miten hän kertoisi Valérielle tietonsa ja vapautuisi kiusallisesta tehtävästään, Garnache käveli edestakaisin salin lattialla.
Valérie nojasi pöytään ja tarkkaili häntä. Pariisilainen mietti turhaan, hän ei voinut keksiä mitään sopivaa ilmoittamistapaa. Tyttö oli sanonut, ettei hän varsinaisesti rakastanut Florimondia, ettei hänen uskollisuutensa ollut muuta kuin isän toivomuksien kunnioittamista. Mutta kuinka pahan kolauksen hänen ylpeytensä siitä huolimatta saisi, kun hän kuulisi, että Florimond oli tuonut puolison mukanaan kotiin? Garnache tunsi voimakasta sääliä häntä kohtaan. Kuinka yksinäiseksi hän jäisikään tästä lähtien suurten tiluksien omistajattarena, yksin ja ystävittä? Ja hieman pahoillaan hän oli omastakin puolestaan, yksinäiseksi täytyisi hänenkin tästedes tuntea itsensä, mutta se oli sivuseikka.
Vihdoin Valérie itse keskeytti äänettömyyden.
— Monsieur, ehdittekö ajoissa pelastamaan Florimondin?
— Kyllä, mademoiselle, vastasi Garnache iloisena siitä, että Valérie otti asian puheeksi.