— Entä Marius? Teidän puheistanne päättäen otaksun, ettei hän ole vahingoittunut.
— Ei lainkaan. Säästin hänet, jotta hän voisi ottaa osaa iloon, jota avioliitto herra de Tressanin kanssa tuottaa hänen äidilleen.
— Olen hyvilläni, että asia on niin. Kertokaa minulle, miten kaikki kävi.
Mutta Garnache joko ei kuullut tai ei välittänyt mitään hänen pyynnöstään.
— Mademoiselle, hän virkkoi hitaasti. — Florimond on tulossa…
— Florimond?
— Hän on vielä La Rochettessa. Mutta hän vain odottaa sanomaa siitä, että hänen äitipuolensa on poistunut Condillacista.
— Mutta — miksi — miksi —? Eikö hänellä sitten ollut vähääkään kiire minun luokseni?
— Hän on… Garnache keskeytti lauseensa ja alkoi pureksia viiksiään, silmäillen Valérieta synkkänä. Hän oli pysähtynyt aivan tytön eteen, laski kätensä keveästi hänen olalleen ja katseli pieniä, soikeita, viehättäviä kasvoja. —
— Mademoiselle, koskisiko teihin hyvin kipeästi, jollette sittenkään olisi määrätty herra de Condillacin puolisoksi?