Sitten Garnache huomasi ikkunan ääressä istuvan hovipojan, joka uutterasti kiillotti haarniskaa. Hän jatkoi työtään, välittämättä vieraiden tulosta, kunnes mies, joka oli tuonut pariisilaisen sinne, puhutteli häntä, käskien hänen mennä ilmoittamaan, että markiisittaren puheille pyrki eräs herra de Garnache, jolla oli sanoma kuningattarelta.
Poika nousi pystyyn, ja samalla kertaa kohosi eräs toinen henkilö isosta, takan vieressä olevasta tuolista, jonka karkea selkämys oli tähän asti piilottanut hänet. Tämä oli noin kaksikymmenvuotias — tarkalleen kaksikymmentäyksivuotias nuorukainen; hänellä oli kalpeat siropiirteiset kasvot, musta tukka ja kauniit, tummat silmät; hän oli loistavasti puettu välkkyvästä silkistä valmistettuun pukuun, joka väri hänen liikkuessaan läikkyi vihreänä ja purppuranpunaisena.
Herra de Garnache otaksui olevansa tekemisissä Marius de Condillacin kanssa. Hän kumarsi hiukan jäykästi ja hämmästyi, kun hänen kumarrukseensa vastattiin niin ystävällisen sulavasti, että se tuntui melkein sydämelliseltä.
— Oletteko Pariisista, monsieur? sanoi nuorukainen ystävällisellä, miellyttävällä äänellä. — Pelkäänpä, että teillä oli kehnonlainen matkasää.
Garnache muisti sään lisäksi muitakin pahoja seikkoja, ja niiden muistaminen sai hänet lämpenemään, melkeinpä raivostumaan. Mutta hän kumarsi toistamiseen ja vastasi jotakuinkin kohteliaasti.
Nuorukainen kehotti häntä istuutumaan vakuuttaen, ettei hänen äitinsä antaisi kauan odottaa itseään. Hovipoika oli mennyt toimittamaan asiaansa.
Garnache noudatti kehotusta ja istuutui lämmittelemään tulen ääreen.
Hetkiseksi syntyneen vaitiolon keskeytti oven avaamisesta johtuva ääni, ja molemmat miehet nousivat yhtä aikaa seisomaan.
Huoneeseen astui loistavan komea nainen, jonka Garnache huomasi ihmeteltävässä määrin muistuttavan vieressään seisovaa poikaa. Hän otti lähetin vastaan hyvin miellyttävästi.
Mutta herra de Garnache oli hänen tuhansia sulojaan kohtaan yhtä tunteeton kuin kivipatsas. Ripeästi hän kävi käsiksi asiaan. Häntä ei missään nimessä haluttanut kuluttaa päiväänsä markiisittaren takkavalkean ääressä keskustellen hupaisista, merkityksettömistä jutuista.