— Madame, hän aloitti, — herra de Condillac ilmoitti minulle, että olette kuullut minusta ja tiedätte, millä asialla olen saapunut Dauphinéen. En ollut odottanut, että saisin kunnian saapua aivan Condillaciin saakka; mutta koska herra de Tressan, jonka valtuutin lähettilääkseni, näkyy epäonnistuneen perinpohjaisesti, on minun ollut pakko tunkeutua puheillenne.

Markiisitar oli jo tehnyt suunnitelmansa. Nopeampiälyisenä kuin poikansa hän oli, kun Garnache ilmoitettiin hänelle, heti oivaltanut tämän vierailun merkitsevän, että petos, jolla hän oli koettanut päästä pariisilaisesta eroon, ei ollut onnistunut.

— Luullakseni, monsieur, hän vastasi nopeasti, silmäillen Garnachea salavihkaa, — olemme me kaikki neiti de La Vauvrayen asioihin sekaantuneet henkilöt jollakin tavoin erehtyneet. Hän on kiivas, äkkipikainen lapsi, ja vähän aikaa sitten satuimme joutumaan sanasotaan — sellaistahan tapahtuu sopuisimmissakin perheissä. Kiukkunsa vallassa hän kirjoitti kirjeen kuningattarelle pyytäen, että hänet siirrettäisiin pois minun holhouksestani. Sen jälkeen, monsieur, on hän sitä katunut. Te, joka epäilemättä ymmärrätte naisellista mieltä…

— Älkää ottako sellaista olettamusta pohjaksi, madame! keskeytti Garnache. — Tunnen naisen mieltä yhtä huonosti kuin jokainen, joka luulee tuntevansa sitä vähän — siis en yhtään!

Markiisitar naurahti ikään kuin erinomaiselle pilalle, ja Marius, joka palatessaan tuolilleen kuuli Garnachen vastauksen, yhtyi nauruun.

— Pariisi on hieno järjen tahko, hän huomautti.

Garnache kohautti olkapäitään.

— Oletan, madame, teidän tahtovan vakuuttaa minulle, että neiti de La Vauvraye, katuen kirjettään, ei enää halua päästä Pariisiin, vaan pikemminkin haluaa jäädä tänne Condillaciin teidän kiitettävään hoivaanne.

— Olette käsittänyt asian aivan oikein, monsieur.

— Mutta koska minä olen kuningattaren lähetti, on minun toteltava hänen määräyksiään, ja niiden mukaan on minun saatettava neiti de La Vauvraye Pariisiin. Niissä ei ole otettu huomioon mitään muutoksia, mitä neidin mielessä kenties on tapahtunut. Jos tämä matka nyt on hänestä vastenmielinen, saa hän siitä syyttää vain omaa harkitsemattomuuttaan, koska hän itse sitä pyysi. Tärkeätä on vain se, että kuningatar on käskenyt hänen saapua Pariisiin. Uskollisena alamaisena on hänen noudatettava kuningattaren käskyä, teidän on uskollisena alamaisena huolehdittava siitä, että hän sen tekee. Niin ollen, madame, luotan teidän käyttävän vaikutusvaltaanne neitiin ja järjestävän niin, että hän on matkavalmiina keskipäivällä huomenna. Nyt jo on yksi päivä tuhlattu.