Leskimarkiisitar nojautui taaksepäin tuolissaan ja puri huultaan. Tämä mies oli liian terävä hänelle. Hänellä ei ollut harhaluuloja. Garnache oli nähnyt hänen lävitseen, ikään kuin hän olisi ollut lasia, oivaltanut hänen juonensa ja vilpillisyytensä. Mutta ollen luottavinaan häneen ja uskovinaan hänen sanansa oli pariisilainen tehnyt tehottomiksi hänen ainoat aseensa — muut paitsi hyökkäykseen tarvittavat — ja käyttänyt niitä sitten hänen häviökseen.
— Monsieur, hän sanoi, — arveletteko voivanne mukautua siihen, minkä lausuin olevan meidän ja myös neiti de La Vauvrayen toivomuksen, jos hän itse ilmoittaisi sen teille?
Garnache loi häneen terävän silmäyksen hymyillen, niin että hänen huulensa raottuivat ja vankat, valkeat hampaat paljastuivat.
— No niin, hän virkkoi vihdoin. — En lupaa, että se voi horjuttaa päätöstäni. Mutta kenties niin, olisin iloinen, jos saisin kunnian tutustua neiti de La Vauvrayehen.
Markiisitar meni ovelle, avasi sen ja huusi: Gaston! Vastaukseksi ilmestyi hovipoika, joka oli ollut huoneessa Garnachen saapuessa.
— Pyydä neiti de La Vauvrayeta tulemaan heti tänne luoksemme! hän käski poikaa ja sulki oven. Garnache oli ollut valppaana nähdäkseen jonkin salaisen merkin tai kuullakseen jonkin kuiskatun sanan, mutta hän ei ollut huomannut mitään.
Garnache menettää malttinsa
— Te kutsuitte minua, madame, sanoi tyttö, pysähtyen empivänä huoneen kynnykselle, ja hänen äänessään — miellyttävässä, nuorekkaassa kontra-altossa — oli halveksiva sointu.
Markiisitar huomasi tämän onnettomuutta uhkaavan merkin, ja se sai hänet jo katumaan sitä, että hän oli ryhtynyt niin rohkeaan leikkiin, kuin de Garnachen ja Valérien saattaminen toistensa seuraan oli.
Hän vilkaisi huolestuneena Garnacheen. Tämä silmäili tyttöä, katseli hänen hentoa, joustavaa vartaloaan, joka näytti tavallista pitemmältä mustassa surupuvussaan, soikeita kasvojaan, jotka nyt olivat kalpeahkot jännityksestä, hienoja, kaarevia kulmakarvoja, kirkkaita, ruskeita silmiä ja upeata, ruskeata tukkaa, joka aaltoili mitä viehättävimmän, valkoisen hilkan peittämänä. Hänen katseensa viipyi ihailevana kaunispiirteisessä nenässä, viehättävästi muodostuneessa suussa ja leuassa, huikaisevan valkeassa hipiässä, joka ei pistänyt silmään ainoastaan kaulassa ja kasvoissa, vaan myös pitkissä, hoikissa, ristiin pannuissa käsissä.