— Te ette saa tehdä sitä; ette saa! hän huusi, ja hänen kasvonsa olivat pingottuneet ja hänen silmissään oli tuskaisa ilme. — Se on murha — murha, te lurjukset! Muisto siitä, kuinka tämä hento, pieni nainen seisoi säikkymättä niin monien paljastettujen miekkojen edessä suojatakseen häntä salamurhaajilta, ei koskaan häipynyt Garnachen mielestä.
— Mademoiselle, hän virkkoi tyynesti, — jos vain suvaitsette väistyä syrjään, niin ensin kuolee heidän joukostaan joitakuita.
Mutta Valérie ei hievahtanutkaan. Marius puristi kätensä nyrkkiin kiukuissaan viivytyksen johdosta. Markiisitar katseli hymyillen ja taputellen koiransa päätä. Häneen Valérie nyt vetosi.
— Madame, hän huudahti, — te ette sitä salli. Te ette anna heidän tehdä murhaa. Käskekää heidän panna miekkansa tuppeen! Ajatelkaa, että herra de Garnache on täällä kuningattaren nimessä!
— Herra de Garnache lupasi puolestaan näyttää meille joitakin kauniita tekoja, pilkkasi markiisitar. — Me vain tarjoamme hänelle tilaisuuden niiden suorittamiseen. Jollei tässä ole kylliksi hänen tavattomalle uljuudelleen, niin ulkona on lisää miehiä, jotka voimme kutsua tänne.
Mariuksessa heräsi sääli Valérieta kohtaan — kenties se oli vain pelkkää sopivaisuuden tunnetta. Hän astui eteenpäin.
— Valérie, hän sanoi, — sinun ei sovi jäädä tänne.
— Niin, vie hänet pois täältä, yllytti leskimarkiisitar hymyillen. —
Hänen läsnäolonsa vie rohkeuden komealta pariisilaiseltamme.
Innokkaana tekemään työtä käskettyä Marius tunkeutui eteenpäin sotilaittensa ohi kunnes hän oli vain noin kolmen askeleen päässä tytöstä ja parhaiksi niin kaukana pariisilaisesta, ettei tämä ylettynyt antamaan hänelle äkillistä pistoa miekallaan.
Hiljaa ja hyvin varovasti Garnache siirsi oikeaa jalkaansa vähän kauemmaksi oikealle. Äkkiä hän nojautui sille koko painollaan, joten tyttö ei enää ollut hänelle esteenä. Ennen kuin kukaan oivalsi hänen aikomustaan, oli kaikki suoritettu. Hän oli hypähtänyt eteenpäin, tarttunut nuorukaisen välkkyvän ihokkaan rinnukseen, hypännyt takaisin suojaan Valérien taakse, paiskannut Mariuksen lattiaan ja laskenut jalkansa, jossa oli paksun mutakerroksen peittämä ratsastussaapas, suoraan nuorukaisen pitkälle, sirolle kaulalle.