Kaikki neljä lähestyivät toisiaan ja mittasivat miekkojen pituutta. Sanguinettin miekka huomattiin kaksi tuumaa pitemmäksi kuin mikään muista kolmesta.
— Se on Italiassa tavallinen pituus, ilmoitti Sanguinetti, kohauttaen olkapäitään.
— Jos te, monsieur, olisitte käsittänyt, ettette enää ollut Italiassa, niin olisimme kenties säästyneet koko tästä perin hullusta puuhasta, vastasi Garnache ärtyisesti.
— Mutta mitä meidän on tehtävä? huudahti ymmälle joutunut Gaubert.
— Taisteltava, sanoi Garnache kärsimättömästi.
— Mutta minä en voi sallia teidän antautuvan alttiiksi, kun vastustajallanne on kahta tuumaa pitempi miekka kuin teillä, kivahti Gaubert, melkein kiivastuen.
— Miksi ette, jos minä kerran suostun? kysyi Garnache. — Minä yletän kauemmaksi, ja se tasaa miekkojen eri pituuden.
— Tasaa? kiljaisi Gaubert. — Sen edun, että yllätte pitemmälle, olette saanut Jumalalta, mutta hän on saanut miekkansa asesepältä. Onko se tasaista?
— Ottakoon hän minun miekkani, minä otan hänen, sekaantui italialainen puheeseen, myös maltittoman näköisenä. — Minullakin on kiire.
— Kiire kuolemaanko? murahti Gaubert.