— Monsieur, tuo ei ole sopivaa, nuhteli häntä Courthon.
— Opettakaa minulle hyviä tapoja taistellessamme, ärähti haukannaamainen herrasmies.
— Hyvät herrat, hyvät herrat, pyyteli Garnache, — aiommeko kuluttaa koko päivän sanasotaan? Herra Gaubert, tuolla on useita herrasmiehiä, joilla on miekka vyöllä; epäilemättä löydätte heidän joukostaan jonkun, jonka säilä on yhtä pitkä kuin teidän ja joka on siksi hyväntahtoinen, että lainaa miekkansa herra Sanguinettille.
— Sen palveluksen voi ystäväni tehdä minulle, pisti Sanguinetti väliin, minkä jälkeen Courthon poistui, palaten pian mukanaan lainattu, sopivanpituinen ase.
Vihdoinkin näytti siltä, että he voivat käydä käsiksi varsinaiseen asiaansa, jonka vuoksi he olivat tulleet.
Pilkkahuudot ja mutina, joita oli kuulunut aukeaman reunustoilta seisovasta, yhä kasvavasta väkijoukosta, lakkasivat, kun säilät vihdoinkin kalahtivat vastakkain. Mutta tuskin olivat taistelijat aloittaneet, kun suuttunut ääni huusi:
— Seis, Sanguinetti! Odottakaa!
Iso, leveäharteinen mies, jolla oli yllään yksinkertainen puku ja päässään töyhdötön hattu, raivasi kovakouraisesti itselleen tien väkijoukon läpi ja tunkeutui puistikkovyön ympäröimälle kentälle. Taistelijat olivat keskeyttäneet ottelunsa kuullessaan tämän käskevän huudon, ja tulokas syöksähti heidän luokseen, läähättäen kasvot punaisina ikään kuin juoksusta.
— Vertudieu! Sanguinetti, hän sadatteli, ja hänen sävynsä oli puolittain suuttunut, puolittain pilaileva, — onko tämä ystävyyttä?
— Rakas François, vastasi muukalainen, — tulet kovin sopimattomaan aikaan.