— Tapettu! hän huohotti. — Oi, se oli kauheata!
Rabecque tarttui häntä olkapäästä niin lujasti, että se koski. — Mitä te puhutte? hän änkytti kasvot kalmankalpeina.
Myöskin Tressan pysähtyi ja kääntyi Gaubertiin päin epäilevä ilme lihavilla kasvoillaan. — Kuka on surmattu? hän kysyi. — Ei kai herra de Garnache?
— Juuri hän! valitti toinen. — Se oli ansa, johon meidät houkuteltiin. Neljä miestä karkasi hänen kimppuunsa Kapusiini-kentällä. Niin kauan kun hän oli hengissä, olin hänen vierellään. Mutta kun näin hänen kaatuvan, riensin tänne noutamaan apua.
— Hyvä Jumala! sopersi Rabecque, ja hänen otteensa Gaubertin olkapäästä heltisi.
— Kuka sen teki? tiedusteli Tressan ja hänen äänensä jymisi uhkaavasti.
— En tuntenut heitä. Se mies, joka haastoi riitaa herra de Garnachen kanssa, nimitti itseään Sanguinettiksi. Siellä on parhaillaan mellakka.
— Mellakka? Niinkö sanoitte? huudahti Tressan. Virkamies näytti heräävän hänessä.
— Niin, vastasi toinen välinpitämättömästi, — he katkovat toistensa kurkkuja.
— Mutta… mutta… oletteko varma, että hän on kuollut? tiukkasi
Rabecque.