— Sano Pax, ilvehti Garnache. — Pax tecum, tai vobiscum. Niinhän sanot sitten.
— Jos omatunto vaivaa minua, niin mitä se sinulle kuuluu? Eikö sinulla itselläsi olekaan omaatuntoa?
— Ei ole. Se tekee ihmiset heikoiksi. Sen ovat mahtavat keksineet voidakseen kiusata ja sortaa vähäväkisiä. Jos isäntäsi maksaa sinulle huonon palkan likaisesta työstä, jota hänelle teet, ja joku toinen tarjoaa sinulle runsasta palkkiota, jos teet virheen tai laiminlyönnin työssäsi, niin omatuntosi kalvaa sinua myöhemmin. Pyh! Se on kömpelö, lapsellinen temppu, jolla sinut pysytetään uskollisena.
Arsenio vilkaisi häneen päin. Sanat, jotka herjasivat ylhäistä väkeä, olivat hänestä aina tervetulleita, väitteet, että häntä sorrettiin, kuuluivat aina kauniilta hänen korvissaan. Hän nyökkäsi myöntävästi Battistan puheelle.
— Bacchuksen nimessä, hän kirosi, — olet oikeassa, mutta minun laitani on toisin. Ajattelen sitä kirousta, johon kirkko on tämän talon julistanut. Eilen oli pyhäinmiesten päivä, mutta en saanut kuulla ainoatakaan messua. Tänään on sielujenpäivä, enkä voi tässä synninpesässä uhrata ainoatakaan rukousta äitini sielun rauhan puolesta.
— Miksi niin? kysyi Garnache katsoen kummastuneena tätä uskonnollista salamurhaajaa.
— Mitenkä niin? Eikö Condillacin perhe ole suljettu pois seurakunnan yhteydestä ja sen mukana joka mies, joka on täällä omasta vapaasta tahdostaan? Rukoukset ja sakramentit ovat kaikki täällä kielletyt.
Garnache sai äkkiä mielijohteen. Hän hypähti seisomaan, kasvot nytkähdellen kuin kauhusta, kun hän sai tietää asiain todellisen tilan, josta hänellä ei ollut siihen saakka ollut aavistustakaan. Hän ei jäänyt hetkeksikään miettimään, kuinka ihmeellinen oli tämän lurjuksen sielu, joka salli hänen viikon jokaisena päivänä häiritsemättä rikkoa kaikkia käskyjä louisdorin tai parin maksusta, mutta jota vaivasivat omantunnon tuskat sen tähden, että hän asui sellaisessa talossa, jonka kirkko oli julistanut kiroukseensa.
— Mitä sinä puhut?
— Totta! Jokainen, joka tahallaan pysyy Condillacin palveluksessa, vaistomaisesti Arsenio hiljensi ääntään, ettei vain kapteeni tai markiisitar sattuisi kuulemaan, — on suljettu pois seurakunnan yhteydestä.