— Ja puhuthan puolestani?
— Mutta ethän tiedä, mistä on kysymys,'huomautti Garnache. — Kenties kieltäydyt, kun sitä tarjotaan sinulle.
— Kieltäydynkö viidestäkymmenestä pistolista? Jos tapani olisivat olleet sellaiset, niin olisin ansiosta se köyhä raukka, joka olen. Olkoonpa tehtävä minkälainen tahansa, omatuntoni soimaa minua siitä, että palvelen Condillaceja. Selitä minulle, kuinka ne viisikymmentä pistolia on ansaittava, ja voit olla varma, että olen valmis ryhtymään vaikka mihin!
Garnache oli tyytyväinen. Mutta sinä päivänä hän ei ilmaissut Arseniolle sen enempää, vakuutti vain puhuvansa hänen puolestaan ja kertovansa hänelle tarkemmin seuraavana päivänä. Mutta kun he sitten Arsenion kiihkeästä vaatimuksesta uudelleen keskustelivat asiasta, ei Garnache vieläkään ilmoittanut hänelle kaikkea, ei edes sitä, että palvelusta tarvitsi neiti de La Vauvraye.
— Olen saanut sanan, hän sanoi salaperäisesti. — Et saa kysyä minulta, millä tavoin.
— Mutta kuinka pääsemme Grenobleen? Kapteeni ei ikinä laske meitä sinne, valitti Arsenio pahantuulisena.
— Kun sinä olet yöllä vahdissa, Arsenio, lähdemme yhdessä kysymään lupaa kapteenilta. Sinä aukaiset takaportin, kun minä yhdyn seuraasi täällä pihalla.
— Entä mies, joka on tuolla ovella? Ja hän heilautti peukaloaan sitä tornia kohti, jossa Valérie oli vankina ja johon Battista suljettiin yöksi. Pihalta torniin vievälle ovelle oli lisävarmuuden vuoksi sijoitettu vahti. Tämä ovi ja vahti olivat sellaisia esteitä, joiden raivaamisen Garnache näki mahdottomaksi ilman apua.
— Sinun on pidettävä huolta hänestä, Arsenio.
— Näinkö? kysäisi Arsenio kylmästi, hipaisten kämmenensä syrjällä kurkkuaan. Garnache pudisti päätään.