— Ei, se ei ole tarpeellista. Isku päähän riittää. Lisäksi se
käy kenties hiljaisemmin. Tornin avaimen löydät hänen vyöstään.
Nujerrettuasi hänet, otat sen ja avaat oven, sitten vihellät minua.
Loppu sujuu helposti.
— Oletko varma, että hänellä on avain?
— Sen sain tietää itse markiisittarelta. Heidän oli pakko luovuttaa se hänelle kaiken varalta. Kun neiti yritti paeta ikkunasta, niin he oivalsivat, kuinka tarpeellista se oli. Hän ei maininnut, että heidän sokea luottamuksensa Battistaan oli saanut heidät voittamaan vastahakoisuutensa ja luovuttamaan avaimen vahdille.
Sopimuksen vahvistukseksi ja esimauksi kaikesta tulevasta kullasta Garnache antoi Arseniolle pari kultarahaa lainaksi, jonka tämä suorittaisi takaisin, kun heidän tuntematon työnantajansa maksaisi hänen viisikymmentä pistoliaan Grenoblessa.
Kun Arsenio näki ja tunsi kullan kourassaan, hän oli varma, ettei juttu ollut unta. Hän ilmoitti Garnachelle olevansa vahdissa luultavasti seuraavan keskiviikon jälkeisenä yönä — silloin oli perjantai — ja seuraavaan keskiviikkoon he niin ollen jättivät suunnitelmansa toteuttamisen.
Pikalähetti
Garnache oli tyytyväinen keskustelun tuloksiin.
— Mademoiselle, hän sanoi samana iltana Valérielle, — olin oikeassa luottaessani onneeni ja uskoessani sen olevan nousemassa. Nyt tarvitsemme vain vähän kärsivällisyyttä.
Oli illallisen aika. Valérie istui pöydässä etuhuoneessaan, ja Battista oli palvelemassa.
— Jos onneani vain kestää ensi keskiviikkoon saakka, hän päätti puheensa, — niin voitte olla varma, että pääsette hyvässä turvassa pois Condillacista. Arseniolla ei ole aavistustakaan siitä, että te lähdette mukaamme, joten meillä ei ole vähääkään syytä pelätä kavallusta, vaikka hän muuttaisikin mieltään. Mutta hän ei muuta. Viisikymmentä pistolia ovat tehneet sen horjumattomaksi.