— Jos Florimond on elossa, niin tämä pitkä poissaolo, tämä sanomien puute on kummallista. On kulunut kolme kuukautta siitä, kun viimeksi kuulimme hänestä — ei, neljä kuukautta. Ja kuitenkin on hänen täytynyt saada tieto isänsä kuolemasta, ja sen olisi pitänyt saada hänet palaamaan.
— Saiko hän todella siitä tiedon? kysyi Garnache? — Lähetittekö te itse siitä hänelle ilmoituksen?
— Enhän toki, monsieur. Me emme ole keskenämme kirjeenvaihdossa.
— Sepä vahinko, sillä pelkään, että hänen äitipuolensa on salannut häneltä markiisin kuoleman.
— Mon Dieu! Tarkoitatteko, ettei hän kenties vieläkään tiedä sitä?
— En. Kuukausi sitten kuningatar lähetti pikalähetin. Viimeisten tietojen mukaan — jotka, kuten sanoitte, saatiin noin neljä kuukautta sitten — hän oli Milanossa Espanjan palveluksessa. Pikalähetti lähetettiin sinne etsimään häntä ja jättämään hänelle kirjeen, jossa kerrottiin, kuinka asiat ovat Condillacissa.
-— Kuukausi sitten? kummasteli Valérie. — Emmekä vieläkään ole saaneet häneltä sanaa. Olen hyvin huolissani hänen tähtensä, monsieur.
■— Ja minä, sanoi Garnache, — Toivon varmasti, että saamme häneltä tietoja millä hetkellä hyvänsä.
Ennen kuin he olivat tulleet montakaan päivää vanhemmiksi, osoittautui että hän toivoessaan oli ollut oikeassa. Sillä välin Garnache edelleen näytteli vanginvartijan osaa saaden osakseen yhä enemmän luottamusta.
Ratkaisevana keskiviikkona Battista etsi käsiinsä Arsenion — kuten hänellä nyt oli säännöllisesti tapana tehdä -— niin pian kuin hän sai lomahetken keskipäivällä.