— Herra kreivi syö kanssamme illallista, ennen kuin lähtee ratsastamaan takaisin Grenobleen, lisäsi markiisitar.
Ja ennen kuin Marius ennätti vastata, oli äiti mennyt hänen ohitseen, poistuen alakertaan. Nuorukainen seurasi synkkänä ja istua murjotti pöydässä välittämättä vähääkään käskynhaltijan vallattomasta hilpeydestä ja markiisittaren pakotetusta iloisuudesta. Hän käsitti hyvin, minkälaatuisen lausumattoman sopimuksen äiti oli tehnyt. Markiisitar oli oivaltanut, että Mariuksen vastenmielisyys hänen ja Tressanin välistä suunniteltua liittoa vastaan oli hänelle eduksi, ja käyttänyt tätä etua hyväkseen täysin määrin. Nuorukaisen täytyi joko pakottaa Valérie menemään kanssaan avioliittoon ennen lauantaita tai tyytyä näkemään äitinsä — kauniin, verrattoman äitinsä — naimisissa tuon otuksen kanssa.
Ja äkkiä, molempien toisten, jotka nyt olivat jo tottuneet hänen jöröön äänettömyyteensä, ennakolta aavistamatta, puhkesi paha ilmoille. Markiisitar oli puhunut joistakin vähäarvoisista toimista, jotka oli suoritettava ennen Florimondin palaamista. Marius pyörähti jyrkästi tuolillaan katsomaan äitiään silmiin.
— Täytyykö tämän Florimondin palata? hän kysäisi, ja vaikkei hän virkkanutkaan mitään muuta, olivat näiden hänen lausumiensa neljän sanan merkitys ja sävy siksi selvät, että ne jättivät hyvin vähän tulkinnan varaa mielikuvitukselle.
Markiisitar kääntyi tuijottamaan häneen kasvoillaan sanoin kuvaamattoman hämmästyksen ilme, joka ei aiheutunut itse viittauksesta, vaan siitä, että se tehtiin niin jyrkästi.
Mariuksen sanoja oli seurannut jännittynyt hiljaisuus, ja suu auki käskynhaltija katsoa töllisteli nuorukaista, samalla kun hänen lihavat kasvonsa hieman kalpenivat, sillä hän arvasi, mihin nuorukaisen viittaus tähtäsi. Vihdoin puhkesi markiisitar puhumaan.
— Kutsu Fortunio tänne! Siinä kaikki, mitä hän sanoi. Marius ymmärsi täydellisesti, mitä varten hän tahtoi kutsua Fortunion tänne saapuville.
Hän nousi myhäillen pöydästä, meni ovelle ja käski etuhuoneessa vetelehtivän hovipojan noutaa kapteenin. Sitten hän asteli verkkaisesti takaisin, ei entiselle paikalleen pöydässä, vaan takan ääreen.
Fortunio saapui. Markiisitar pyysi häntä istumaan ja kaatoi omin käsin hänelle lasin anjouta.
Hiukan ihmetellen ja vähän ujostellen kapteeni noudatti kehotusta ja istuutui osoitetulle paikalle ikään kuin anteeksi pyydellen.