Vielä nytkin olisi kaikki voinut käydä hyvin. Tällä loukkauksella olisi Marius kenties arvellut maksaneensa kärsimänsä tappion. Hän olisi saattanut malttaa mielensä ja uskoa, että kenties Battista, kuten tyttö väitti, oli sittenkin vain noudattanut saamiaan määräyksiä hiukan liian rajusti, olkoon menneeksi, mutta uskollisesti siitä huolimatta. Niin ajatellen hän olisi saattanut tyytyä menemään tiehensä ja tyydyttämään kostonhimoaan surmaamalla Florimondin seuraavana päivänä. Mutta Garnachen kiivaus, joka taas yltyi, repi rikki tämänkin viimeisen heikon toiveen.
Loukkaus, josta Valérie ei olisi välittänyt — jota hän kenties ei edes ollut täysin ymmärtänyt — kiihdytti Garnachen vihan vimmaan hänen puolestaan. Hän unohti esittämänsä osan, unohti senkin, ettei hän osannut ollenkaan ranskaa.
— Mademoiselle, hän huusi, ja tyttö tuijotti häneen kauhistuneena, kun hän oli näin tuhoisan varomaton, — pyydän teitä väistymään syrjään. Hänen äänensä oli matala ja uhkaava, mutta sanat olivat pelottavan selvät.
— Par la mort Dieu! kirosi Marius perin ällistyneenä, — ethän tähän asti ole osannut vähääkään ranskaa?
— Nimeni on Martin Marie Rigobert de Garnache, ja nyt aion tappaa ainakin yhden Condillacin likaisesta joukkiosta.
Hän tarttui tuoliin, nostaen sen eteensä valmiina torjumaan toisen hyökkäystä.
Mutta Marius epäröi hetkisen — aluksi pelkän hämmästyksen, sitten pelon lamauttamana. Hän tunsi jonkin verran pariisilaisen toimintatapoja. Hän vilkaisi oveen ja mittasi katseellaan sen etäisyyttä. Ennen kuin hän pääsisi sinne, katkaisisi Garnache häneltä tien. Hän ei voinut muuta kuin yrittää tunkea pariisilaista takaisinpäin. Ja niinpä hän alkoi hyökätä, tehden äkillisen syöksyn. Garnache peräytyi ja nosti tuoliaan, mutta siinä samassa astui Valérie uudelleen heidän väliinsä.
— Väistykää syrjään, mademoiselle! huusi Garnache, joka oli jälleen kylmä kuten aina taistelussa ja huomasi selvästi Mariuksen aikeen. — Väistykää! Tai hän pääsee hälyttämään vartioväkeä.
Hän hypähti Valérien ohitse estämään Mariuksen äkillistä juoksua ovelle. Kynnyksellä oli nuorukaisen pakko kääntyä puolustautumaan, sillä muutoin olisi raskas ase, jota Garnache käsitteli harvinaisen keveästi, musertanut hänen aivonsa. Mutta onnettomuus oli tapahtunut, kun hän oli päässyt kynnykselle.
Marius alkoi kiljua kohti kurkkuansa: