»Luvallanne, master Ashburn, tulen mukaanne.»
Josefin silmissä leimahti vihan tuli.
»Kuten tahdotte», sanoi hän sangen vähän kohteliaasti.
Heidän mennessään ulos kääntyi Crispin Kennethin puoleen.
»Muistakaa, sir, että olette vielä minun palveluksessani. Pitäkää huolellisesti vahtia.»
Kenneth taivutti päätään vastaamatta. Mutta master Gregory ei tarvinnut paljoakaan vahtimista. Hän makasi avuttomana lattialla, joka oli tahraantunut hänen haavastaan vuotavalla verellä. Hän olisi ollut täysin vaaraton sitomattakin.
Sen lyhyen ajan kuluessa, minkä he olivat kahden, ei Kenneth edes yrittänytkään puhutella Gregorya. Hän istuutui lähimmälle tuolille ja käsi poskella ja kyynärpää polvea vasten mietti sitä surkeaa asemaa, johon Crispin oli hänet saattanut. Sinä hetkenä oli hänen vihamielisyytensä ritaria kohtaan entistä katkerampi. Se seikka, että Crispin oli saamaisillaan takaisin poikansa ja elävässä elämässä jatkoa Worcesterissa kertomaansa tarinaan, ei häntä liikuttanut vähääkään. Galliard oli särkenyt hänen välinsä Ashburnien kanssa. Hän ei enää koskaan voinut toivoa saavansa Cynthian kättä, jonka vuoksi oli ollut valmis näyttelemään sekä konnan että narrin osaa, niin, hän oli nyt kumpaakin. Hänellä ei ollut enää muuta jäljellä kuin palata isänsä köyhään majaan saadakseen siellä osakseen niiden ivan, jotka epäilemättä olivat kuulleet hänen lähteneen etelään naimaan rikasta englantilaista perijätärtä. Että hän sellaisella hetkellä saattoi ajatella tällaista, osoittaa vain hänen mielensä mataluutta. Hänen rakkautensa pohjautui yksinomaan ansaitsemiseen ja turhamaisuuteen, se ei todella ollut rakkautta ensinkään. Se, mitä hän luuli rakkaudeksi Cynthiaa kohtaan, ei ollut muuta kuin itserakkautta, jota hän Cynthian kautta koetti tyydyttää.
Hän kirosi huonoa onneaan, joka oli johtanut Crispinin hänen elämäänsä. Hän kirosi Crispinin sen pahan vuoksi, mitä oli hänen puoleltaan saanut kärsiä, unohtaen, että hän ilman Crispiniä olisi ollut ruumiina jo kuukausi sitten.
Katkerat olivat hänen mietteensä, kun ovi taas avautui ja Josef Crispinin seuraamana astui sisään. Ritari tuli hallin poikki ja kumartui katsomaan Gregorya.
»Voitte vapauttaa hänet siteistä, Kenneth, kun olen mennyt», hän sanoi. »Ja neljännestunnin kuluttua tästä olette vapaa valastanne. Jääkää hyvästi», lisäsi hän tavattoman ystävällisesti ja katsoi nuorukaiseen miltei pahoilla mielin.