»Se oli tapaturma, sir. Vannon, että se oli tapaturma.»
»Vannominen sinne ja vannominen tänne näkyy olevankin teidän pääasiallisin tehtävänne elämässä», murahti Gregory vastaukseksi. »Parasta, kun lähdette. Me emme aio ruveta kuuntelemaan teidän selityksiänne.»
»Jos te todella voitte tarjota jotakin korvausta, niin me ehkä saatamme kuunnella teitä», sanoi Josef tyynesti.
Kenneth kääntyi ympäri ja katsoi häneen toivon välähdys silmissään.
»Onko olemassa mitään korvausta? Miten voin tehdä tekoni tekemättömäksi? Osoittakaa minulle keino, olen valmis vaikka mihin.»
Sellaista vastausta Josef odotti ja hän oli vähällä paljastaa tyytyväisyytensä. Hän oli vähän aikaa ääneti, miettivinään.
»Kenneth», sanoi hän vihdoin, »te voitte jossakin määrin korjata pahan tekonne, ja jos olette valmis kestämään hieman rasitusta, niin minä puolestani tahdon unohtaa tämän illan.»
»Sanokaa minulle millä tavalla, sir, ja maksoi mitä maksoi, minä teen sen.»
Hän ei tullut ajatelleeksikaan sitä tosiasiaa, että Crispinin nurjamielisyys Ashburneja kohtaan oli täysin oikeutettua, että he olivat hävittäneet Crispinin elämän sekä koettaneet tappaa hänet, samoin kuin he tappoivat hänen vaimonsakin kahdeksantoista vuotta sitten. Kenneth ajatteli ainoastaan Cynthiaa. Hänen ainoa toivonsa oli omistaa hänet. Hänen rinnallaan ei kunnia eikä oikeus merkinnyt mitään.
»Se on vallan helppo tehtävä», vastasi Josef. »Tehtävä, jonka voisin antaa jollekin palvelijoistanikin.»