Josef ei puhunut mitään siitä, että koska hänen kaikki palvelijansa makasivat unijuoman nukuttamina, asia oli niin tärkeä, että hänen sananviejänsä täytyi lähteä samana yönä matkaan.
»Toivoisin, sir», vastasi nuorukainen, »että tehtävä olisi suuri ja vaikea.»
»Aivan niin», vastasi Josef purevan ivallisesti, »mehän tunnemme sekä teidän urhoollisuutenne että neuvokkuutenne.» Hän istui vähän aikaa vaiti ja miettiväisenä ja sanoi sitten katsahtaen äkkiä nuorukaiseen kiinteästi:
»Saatte nyt koettaa sovittaa välinne kanssamme.» Sitten hän lisäsi: »Menkää panemaan itsenne kuntoon matkaa varten. Teidän täytyy tunnin kuluessa lähteä Lontooseen. Ottakaa mitä tarvitsette ja aseistakaa itsenne ja tulkaa sitten takaisin luokseni.»
Gregory aavisti tylsyydestään huolimatta ainakin puoleksi mitä oli tekeillä, ja hän aikoi sanoa jotakin. Mutta veljen silmäys sai hänet vaikenemaan.
»Menkää», sanoi Josef nuorukaiselle, ja sanaakaan sanomatta Kenneth nousi ja meni.
»Mitä aiot tehdä?» kysyi Gregory, kun ovi oli sulkeutunut.
»Tehdä tuon roiston kaksin verroin vaarattomaksi», vastasi Josef kylmästi. »Eversti Pride saattaa olla poissa, kun hän saapuu perille, ja hän voi päästä selville siitä, että ei ketään Lane-nimistä asukaan Ankkurissa Thames-kadun varrella. Voisi olla kohtalokasta herättää hänessä epäluuloja ja saada hänet tänne takaisin.»
»Mutta voisihan Richard tai Stephen toimittaa asiasi.»
»He voisivatkin, elleivät olisi siinä määrin unijuoman uuvuttamia, etteivät voi nousta ylös. Saattaisin lähteä itsekin, mutta näin on paras.» Hän nauroi hiljaa. »Siinä on myös hieman komediaa. Kenneth ratsastaa verenhimoisen ritarimme ohi varoittamaan Pridea hänen tulostaan, ja kun Crispin saapuu, niin hän joutuu suoraan pyövelin käsiin. Siitä tulee hänelle pieni yllätys. Lupaukseni, joka koski hänen poikaansa, aion myös pitää. Hän saa kuulla hänestä Pridelta, mutta liian myöhään, että tieto olisi enää minkään arvoinen.»