Gregorya puistatti.
»Jumaliste, Josef, se on ruma teko», huudahti hän. »Mieluummin en näkisi poikaa enää koskaan. Anna hänen mennä matkoihinsa kuten aioit.»
»Sellaista aikomusta minulla ei koskaan ole ollut. Voisinko saada luotettavampaa sanan viejää kuin hän, nyt kun olen hänen intoaan lisännyt pelolla. Voimme luottaa siihen, että hän Cynthian voittaakseen tekee sen, missä toinen ehkä ei onnistuisi.»
»Josef, sinä joudut vielä korvennettavaksi helvetissä.»
Josef nauroi pilkallisesti.
»Mene sänkyyn, senkin uikuttava tekopyhä. Haavasi tekee sinut heikkopäiseksi.»
Meni puoli tuntia ennen kuin Kenneth palasi saappaat jalassa, vaippa harteilla ja valmiina matkaan. Hän tapasi Josefin yksinään ahkerassa kirjoitustouhussa ja noudattaen viittausta istuutui odottamaan.
Muutama minuutti kului, kunnes Josef mutisten itsekseen ja vetäistyään viimeisen vetonsa laski kynän kädestään. Hiekkarasia koholla, ikään kuin noppaa heittääkseen, hän katsoi nuorukaiseen.
»Et saa säästää kannuksia etkä piiskaa, kunnes tulet Lontooseen, master Kenneth. Sinun täytyy ratsastaa yötä päivää, sillä asia on erittäin tärkeä.»
Kenneth nyökkäsi merkiksi siitä, että ymmärsi, ja Josef ripotteli hiekkaa paperille.