»Vannon sinulle, etteivät tekstin sanat kuulu niin, mutta minun ratsumiehistäni osaa kuka tahansa sen sanoa. Jokainen heistä on lihaksi tullut taisteleva kirkko.» Hän pysähtyi ja Crispin nauroi hiljaa. Sitten hän sanoi äkkiä: »Ja sinä olit matkalla Lontooseen?»
»Miten sinä sen tiedät?»
»Tottavie, minä tiedän enemmänkin — paljon enemmän. Voin sinulle myös kertoa, mihin taloon sinä olit matkalla ja millä asialla. Sinä olit menossa Ankkuriin, Thames-kadun varrelle, kuulemaan uutisia pojastasi, jonka Josef Ashburn sanoo elävän.»
Crispin oikaisihe, ihmetyksen ja epäilyksen sekainen katse silmissään.
»Teille on tarkasti tiedoitettu, te parlamentin herrat», hän sanoi.
»Sinun asiasi laadusta on minulla paljon paremmat tiedot kuin itselläsi», jatkoi Hogan rauhallisesti. »Kerronko sinulle, kuka asuu Ankkurissa — ei se, jonka sinulle on sanottu asuvan siellä, vaan se, joka talossa todellisuudessa asustaa?» Hogan vaikeni hetken ikään kuin vastausta odottaen. Sitten hän hiljaa vastasi omaan kysymykseensä: »Eversti Pride» — ja istuutui odottamaan tulosta.
Sitä ei kuulunut. Sillä hetkellä ei nimi herättänyt mitään muistoja, ei merkinnyt mitään Crispinille.
»Kuka eversti Pride mahtaa olla?» kysyi hän kotvan kuluttua. Hogan oli ilmeisesti pettynyt odotuksissaan.
»Eräs mahtava ja kostonhimoinen häntäparlamentin jäsen, jonka pojan sinä tapoit Worcesterissa.»
Tällä kertaa osui laukaus maaliin. Galliard hypähti tuoliltaan, hänen otsansa synkistyi ja hänen poskensa tulivat tavallista kalpeammiksi.