»Hogan, mikä on sitten summa sinun tiedoistasi?»
Vihdoin otti irlantilainen esille Ashburnin kirjeen eversti Pridelle.
»Minun mieheni», sanoi hän, »vartioivat tietä saadakseen käsiinsä erään pahantekijän, joka on joutunut parlamentin epäsuosioon. Me tiedämme, että hän on matkalla Harwichiin, jossa eräs alus odottaa häntä viedäkseen hänet Ranskaan, ja me arvelimme, että hän matkustaisi tätä tietä. Kolme tuntia sitten ratsasti eräs nuori mies, joka ei pystynyt tyydyttävästi tekemään selvää itsestään, meidän verkkoomme ja tuotiin tänne. Hänellä oli kirje Josef Ashburnilta eversti Pridelle. Hän oli ilmoittanut kersantilleni väärän nimen ja osoitti muutenkin niin suurta intoa päästä eteenpäin, että minä katsoin hänen olevan epäilyttävillä asioilla ja rikoin sinetin. Voit kiittää Jumalaa, Galliard, joka ilta elämässäsi siitä, että tein sen.»
»Oliko tuo nuori mies Kenneth Stewart?» kysyi Crispin.
»Oikein arvattu.»
»Kirottu poika», alkoi hän raivokkaasti. Sitten hän hillitsi itsensä, huokasi ja jatkoi pehmeämmällä äänensävyllä. »Ei, ei», sanoi hän. »Olen tehnyt hänelle paljon vääryyttä, olen turmellut hänen elämänsä — ainakin hän ajattelee nyt niin. Tuskinpa voin moittia häntä siitä, että hän koettaa maksaa samalla mitalla.»
»Poika mahtaa olla hyvin herkkäuskoinen. Hän ei voi tietää, millaisella asialla hän on. Minäpä luen kirjeen sinulle, se selvittää kaiken.»
Hogan veti kynttilän lähemmäksi ja levittäen paperin pöydälle silitteli sitä ja luki:
»Kunnioitettava sir. Tämän tuojan pitäisi, jos hän ratsastaa nopeasti, ajaa erään toisen sanantuojan edelle, jonka olen lähettänyt valeasialle osoitteella M. Lane, Ankkuri. Sen tuoja ei ole kukaan muu kuin kuuluisa pahantekijä sir Crispin Galliard, joka tappoi poikanne aivan silmienne edessä Worcesterissa ja jonka vangitsemista vastaan ette varmaankaan ole — sekä tiedätte epäilemättä miten menetellä hänen suhteensa. Meille hän on ollut suurena harmin lähteenä ja hänen vapaalla jalalla olonsa on todella meille hengenvaarallista. Tämä Galliard on kahdeksantoista vuoden ajan luullut poikaansa, jonka meidän serkkumme hänelle synnytti, kuolleeksi. Tiedot hänen pojastaan, jonka hänelle ilmoitin elävän, kuten hän todella tekeekin, ovat syöttinä, jolla olen saanut hänet tulemaan teidän luoksenne. Varoitettuna etukäteen toivon, että otatte hänet sopivalla tavalla vastaan. Mutta ennen kuin hän saa rangaistuksensa joko Tyburnissa tai Tower Hillillä, tahtoisin, että te antaisitte hänelle ne tiedot pojastaan, jotka lähetän tässä myötä. Ilmoittakaa hänelle, sir, että hänen poikansa Jocelyn Marleigh…»
Hogan pysähtyi ja katsahti Galliardiin. Ritari istui kumarassa silmät suurina, otsa märkänä hiestä ja hengitti raskaasti.