Hogan vastasi, että poika saattoi nukkua samassa huoneessa, jossa oli ollut pidätettynä. Ja arvellen, ettei odotuksesta ollut mitään apua, hän vei pojan huoneesta käytävään. Portaiden yläpäässä Hogan pysähtyi ja nosti kynttilän niin korkealle, että se hyvin valaisi pojan kasvoja.
»Jos minä olisin sinun isäsi», sanoi hän vihaisesti, »niin potkaisisin sinut Walthamin toisesta päästä toiseen opettaakseni sinulle kunnioitusta vanhempiasi kohtaan! Ja jos sinä et olisi hänen poikansa, niin antaisin sinulle tänä iltana sellaisen opetuksen, että sinun ei koskaan tarvitsisi käyttää sitä hyväksesi. Minä panisin sinut nukkumaan Walthamin katuojaan unta, joka ei hevin loppuisi. Mutta koska sinä olet — niin ihmeelliseltä kuin se tuntuukin — hänen jälkeläisensä ja koska minä rakastan häntä enkä sen vuoksi tahdo tehdä sinulle pahaa, täytyy minun tyytyä siihen, että sanon sinua kurjimmaksi olennoksi, mikä maan päällä ilmaa hengittää. Sinä halveksit häntä sen vuoksi, että hän on elostelija ja että hänellä on huonoja tapoja. Minäpä, joka olen nähnyt toisenkinlaisia ihmisiä ja joka tänä iltana olen nähnyt sinun inhottavan sielusi pohjasakkoja myöten, minäpä sanon sinulle, että verrattuna sinuun hän on suorastaan jumala. Tule», lopetti hän äkkiä, »senkin valkomaksainen roisto, minä valaisen sinulle tietä huoneeseesi.»
Kun Hogan palasi Crispinin luo, tapasi hän krouviritarin — tuon rautaisen miehen, jossa ei vielä kukaan ollut nähnyt pelon tai heikkouden hiventäkään—istumasta kädet edessään pöydällä ja kasvot niihin painettuina nyyhkimässä kuin onneton, heikko nainen.
Kahdeskolmatta luku
Pitkän lokakuisen yön he istuivat edelleen menemättä levolle. Crispinin vikkelät aivot — pääsyään surunpuuskauksensa ohi — olivat heti päättäneet tavan, jolla hän aikoi lupaamansa tehtävän suorittaa.
Yksi vaikeus hänellä oli edessään, ja ennen kuin hän oli maininnut sen Hoganille, se näytti ylipääsemättömältä — hän tarvitsi laivan. Tässä irlantilainen osasi auttaa häntä. Hän tiesi Greenwichissä erään aluksen, jonka omistaja oli hänelle velkaa, ja sen piti sopia tarkoitukseen. Mutta rahaa tarvittaisiin. Kun Crispin ilmoitti, että hänellä oli noin kaksisataa karolusia käytettävänään, ilmoitti Hogan kättään heilauttaen, että asia oli selvä. Vähemmällä kuin puolella hän saisi laivan vuokratuksi. Kun asia oli päätetty, ilmoitti Crispin Hoganille suunnitelmansa. Hogan nauroi sen yksinkertaisuutta, mutta kirosi sitä uhkapeliä, johon Crispin antautui niin arvottoman miehen vuoksi.
»Jos tyttö rakastaa häntä, niin on asia miltei jo selvä.»
»Tyttö ei rakasta häntä. Sitä ainakin pelkään.»
Hogan ei hämmästynyt.
»Siinä tapauksessa on asia vaikea, miltei mahdoton suorittaa», ja irlantilainen tuli vakavaksi.